Tassuttelu-unikoulu: näin meillä onnistuttiin!

Jes, vihdoin, meillä on unikoulutettu! Olen koko kevään laskenut kuukausia ja viikkoja siihen, että saisin taas vihdoin koittaa nukkua kokonaisia öitä. Neean kohdalla unikoulut toimivat aivan oppikirjamaisesti, joten luotto on kova. Toisaalta, takaraivossa kuiskii mörkö, joka huomauttaa, että nämä kaksi lasta ovat kuin yö ja päivä. Ei sama metodi voi toimia niin erilaisiin lapsiin. Vai voiko?

 

Paras hetki unikoululle on mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Oikeastaan ainoa este on lapsen sairastuminen – muu on kiinni omasta motivaatiosta. Toki ikää olisi hyvä olla puoli vuotta ja kiinteiden ruokien maistua. Ja sitten luonnollisesti on monta muuta asiaa, jotka perhekohtaisesti pitää tunnistaa esteiksi ja hidasteiksi. Esimerkiksi, jos lapsi on syntynyt keskosena tai hänellä on kovasti allergioita tai jokin perussairaus, keskustelisin asiasta ensin jonkun asiantuntijan kanssa.

 

Eeti oli inasen päälle 7 kk. Kiinteitä popsitaan 4 kertaa päivässä: aamulla ja illalla isot satsit puuroa hedelmäsoseella ja lounaalla ja päivällisellä jonkinlainen määrä kasvissosetta tai kasvislihasosetta. Päiväunia nukutaan kolmesti, yhteensä n 5 h päivän aikana. Terveyttä on riittänyt, hyväntuulisuutta viljelty ja poika kasvaa omilla käyrillään. Näiden puitteissa ei siis ollut mitään esteitä, miksei unikoulua voisi pitää. Myöskin äidin motivaatio kokonaisiin yöuniin oli ihan tapissa. Viimeksi olen nukkunut yli 3 h pätkän synnytystä edeltävänä yönä. Siis 14.12.2019. Muistan aamulla sanoneeni, että pitkästä aikaa on virkeä olo, tänään voitaisi lähteä synnyttämään. Sitä virkeyttä ei enää ollut seuraavan yönä klo 2 ponnistellessa jäljellä, eikä sitä sen jälkeen ole näkynyt. Aivot on välillä sellaista  huopavillaa, että treeneihin lähtiessä en ole enää ollenkaan varma, olenko ottanut koirat mukaan ja joudun pysähtymään tien poskeen tarkastamaan peräkontin.

 

Vielä tarvittiin meidän arkeen sopiva hetki unikoululle. Unikoulun pitää isä, joten hänenkin motivaatio pitää olla tapissa. Tähän auttaa kesälomailu väsyneen ja kiukkuisen ja pikkasen pimahtaneen äidin kanssa. Ensin piti vain hoitaa muutama pikkujuttu pois alta: kevään työrupeaman nollaus parin viikon yöunilla, kesävieraiden yöpymiset ja viikon kestänyt kaivinkoneurakka takapihalla. Sitten me oltiin valmiita. Minä otin tyynyn kainaloon ja painuin ihan yksikseni meidän vierastupaan, johon ei äänet talon puolelta kuulu. Laitoin oikein varuiksi korvatulpat, ettei edes kärpänen minua yöllä häiritsisi ja käperryin koirieni kanssa syvälle peiton uumeniin.

 

1.    Yö

 

Pinnasängyn pohja on laskettu matalimmalle tasolle edellisenä yönä, koska öiset konttausharjoitukset alkoivat lähennellä horrormeininkiä. En halunnut joutua siihen pisteeseen, että herään yöllä mätkähdykseen, joka kuulostaa kananmunan kuoren rikkoutumiselta ja päättyy liian pitkään hiljaisuuteen. Tarkoitus oli, että unikoulu saataisi pidettyä vielä ennen kuin pohjaa lasketaan, jotta tassuttelu olisi edes puoliksi ergonomista. Mutta ei auta. Aina ei kaikki ajoitukset voi osua yhteen tähtien asentojen kanssa.

 

Eeti nukahtaa yöunille tuttuun tapaan 20.30. Nopeammin, kuin pohjan ollessa korkealla. Laitaan yltäminen selkeästi aiemmin provosoi häntä koittamaan sängystä pois hyppäämistä.  

 

En ole koskaan imettänyt Eetiä unille, koska hän ei ole tissimäen miehiä. Tissillä ei kuulu hänen mielestään hengailla – syödään ja poistutaan, kun maha on täynnä. Hän on siis aina ollut aika taitava hakemaan itse unta, välillä kaivataan vähän silittelyä avuksi, mutta muuten tämä kohta öitä on ihan pala kakkua. Nukahtamista helpottaa myös Moodie suhiseva unipupu, joka on ollut meillä käytössä synnäriltä saakka.

 

 

Eeti on viime aikoina vakiinnuttanut yöheräämiset (ja syötöt) kahteen erään. Ensin tankataan pikaisesti puolilta öin ja toisen kerran siinä neljän pintaan. Neljänherätys on itselleni aina haasteellinen, koska en välttämättä ole sen jälkeen saanut enää itse unta. Aamuun herätään 6-7 väliin.

 

Vakiintuneet tavat ovat ilmassa myös ensimmäisenä yönä. Klo 00 hän herää ja mies aloittaa systemaattisen tassuttelun. Ihan helpolla ei päästä ja aikaa menee 45 min. Itse olisin jo satavarmasti luovuttanut ja avannut tissibaarin. Vaan niin poika lopulta nukahtaa ja jatkaa unia. Herätäkseen klo 4. Tällöin hän luovuttaa astetta nopeammin, n 20 minuutissa. Ja taas uni jatkuu, kunnes aamulla klo 7 hän herää ihan mahtavan hyväntuulisena poikana uuteen aamuun. Nousen itse 7.30 vähän levottoman yön jälkeen. Onnellisen pojan hymy sen kuin levenee vihdoin äidin nähdessään ja otamme yhteisen hetken sohvan nurkassa. Äiti on helpottunut, sillä yöllä jouduin muutamaan otteeseen heräilemään kivistävien rintojen takia.

 

Jäi fiilis, että ei se poika ainakaan nälkään yöllä kuole, joten vaikkei kokonaisia öitä saavutettaisikaan, niin yöimetyksen lopetukselle tämä on aikanakin oikea hetki.

 

2.    Yö.

Klo 00 ja klo 4 on hyvät ajat herätä toteaa Eeti, mutta ei silloin viitsi valvoa, kerta ei ole tissiä

tarjolla. Tutti on ok ja uni jatkuu. Äitikin nukkuu jo hieman paremmin, mitä nyt näki unta, että

oli Jyrki Sukulan kanssa treffeillä.

 

3.    Yö.

Oma iltani on mennyt Agilityn Piirinmestaruuskisoissa kultapokaaleja metsästämässä ja olen ollut poisssa jo klo 16 alkaen. Tulen kotiin klo 23 ja mies on yhä hereillä. Ei kuulemma viitsi mennä nukkumaan, koska klo 00 pitää kuitenkin herätä. Tilastojen mukaan kolmas yö on haastavin, koska silloin lapsi testaa, että eikö sitä maitoa nyt ihan oikeasti voisi olla tarjolla.

Menen itse nukkumaan ja toivotan miehelle tsemppiä.

Aamulla nukun vähän pidempään, enkä pidä mitään kiirettä vaikka olenkin jo hereillä. Tätä rauhassa sängyssä köllimistä ei ole minulle enää jatkossa tarjolla, koska seuraavana yönä tehdään vahdinvaihto. Muutenkin se olen meillä aina minä, joka aamulla lasten kanssa nousee – johtuen siitä, että minä olen se aamuvirkku, joka on muutenkin aina ihan viimeistään klo 7 hereillä.

Mutta kappas kehveliä, Jäpikäinen on yllättänyt oikein itsensäkin ja nukkua posottanut koko yön heräämättä kertaakaan. Miten tässä nyt näin pääsi käymään?

 

4.    Yö.  Mitä sitä suotta heräämään. Äiti toki tarkistaa klo 2 yöllä, että onko poika hengissä.

 

5.    Yö. Nyt nukkui äitikin kokonaisen yön.

 

6.    Yö.  Tähänhän voisi tottua.

 

7.    Yö.

No älä nyt suotta totu. Johan sitä tässä vaiheessa pitää pientä haastetta ottaa ilmaan ja nostattaa

pieni kuume pojalle. Illalla kuume on 38,7 ja särkylääkkeellä laskee 37.5. Yöllä herätään

kitisemään 1-2 h välein. Onneksi poika rauhoittuu kuitenkin tutilla ja silittelyllä. Ainakin yksi

tavoite siis saavutettu – yöimetykset on nyt historiaa. Tässä vaiheessa ei myöskään kannata ihan

helpolla palata imetykseen vaikka mieli vähän tekisikin. Ei kiitos paluulipulle lähtöpisteeseen.

 

8.    Yö. 

Edelleen pientä lämpöä, mutta nukkumaan rauhoitutaan ilman särkylääkettä. Yö on suhteellisen

levoton.

 

9.    Yö.  

Kuume on poissa, mutta tilalle on nousseet pienet punaiset pilkut. Vauvarokko. Ilmeisesti olo on

vauvalla vielä epämukava, sillä yöuni on edelleen levotonta.

 

10. Yö. 

Alkaisin vähän kaipaamaan taas pidempiä kuin 2 tunnin unipätkiä. Esikoinenkin tulee

parkumaan klo 00 ovelle. Puuttuu, että koirat pyytäisivät yöllä ripulille pihalle. Kopkop.

 

11. Yö. Jes, enää kaksi herätystä, pilkutkin ovat poissa.

 

12. Yö. Nyt minä poika olen terve ja valmis nukkumaan kokonaisen yön.

 

13. Yö. 

Olemme yökylässä Neean kummin luona. Ilta on ollut vauhdikas ja poikaa ei paljoa napostelisi 

nukkua matkasängyssä vaan jatkaa biletystä. Nukahdettuaan nukkuu koko yön inahtamatta,

vaikka Isosisko nukkuu samassa huoneessa ja huutaa moneen otteeseen yöllä, että ”Ei halua-ei

halua -ei halua!”

 

14. Yö. Kotona on kivaa ja uni maistuu. Myös äidille – 8 h, ai että!

 

 

 

Kaksi yötä ja saatiin tuloksia. Kaksi viikkoa ja saatiin pysyviä tuloksia – näin toivon!

Ainakin kannustava tämä alku nyt joka tapauksessa on ollut ja osa tavoitteista on jo upeasti saavutettu:

1.     Yöimetys on historiaa, enkä aio siihen enää palata. Lapsi nukahtaa siis pelkällä tassuttelulla, mikäli herää.

2.     Vauva osaa nukkua kokonaisen yön kertaakaan heräämättä.

 

Kolmas tavoite oli siirtää vauva isosiskon kanssa samaan huoneeseen, mutta sitä vielä vähän arvon. Nautitaan nyt näistä kokonaisista öistä hetki ja katsotaan sitten, milloin ollaan valmiita siihen koitokseen.

 

Ps. Neean tassuttelu-unikoulusta voi lukea täältä. Samasta paikasta löytyy myös enempi käytännön ohjeita. Tämä unikoulu toteutettiin samoilla periaatteitta, mutta koulutettava oli niin iisi, ettei tässä sen kummempia uusia vinkkivitosia ole tämän kohdalla tarjota. Myös Instagramini (@ainostelija) kohokohdista voi lukea meidän unikoulun fiiliksiä ja vinkkejä.