Tassutellen höyhensaarille - pieni unikoululainen opettelee nukkumaan

Meillä on vauvavuodeksi nukuttu ihan kohtalaisen hyvin. Siedän itse äärimmäisen huonosti väsymystä, eikä monien kehumat hormoonit auttaneet siinä touhussa pätkääkään. Neea on nukkunut ensimmäisen kokonaisen yönsä kaksiviikkoisena - 7 tuntia putkeen. Ja näitä kokonaisia öitä on aina sattunut noin 2-4 kuukauteen. Viiden kuukauden hujakoilla joka toinen yö oli kokonainen ja kaikki huipentui viiden yön hyväunisuusputkeen. 

Sitten tapahtui muutos. Jos ennen oli herätty 1-2 kertaa syömään, sekosin nyt laskuissa jo ennen puolta yötä. Vauva vieressä en ole koskaan osannut nukkua, mutta nyt oli pakko luovuttaa jossain kohti aamuyötä, koska en vain enää pysynyt imetyksien aikana hereillä. Tätä touhua jatkui koko mörkömarraskuun. Joka ilta jaksoin toivoa, että tänä yönä meillä nukutaan. Joka aamu olin kahta kauheammin väsynyt. 

Joulukuu ei tuonut helpotusta, mutta miehen ilmoittaessa pitävänsä kolme viikon vapaat joulun tienoilla hypin tasajalkaa. Jos joskus meidän taloudessa pidetään unikoulua, niin se on joululomalla. Liian kilttinä äitinä en voisi pakottaa miestä, joka tekee 10-14 tunnin työpäivää valvomaan montaa yötä putkeen vauvan kanssa. Mielestäni onnistuneeseen unikouluun vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Yksi tai kaksi yötä ei riitä. Sain äitikavereilta kovasti kannustusta - mies hommiin ja mamma unille. Itse harmittelivat, mikseivät pitäneen unikoulua jo 6-7 kk iässä vaan vasta vuotiaalle. 

Googletin, googletin ja googletin ja lopulta loin kirjalliset ohjeet Tassuttelu-unikoulusta. Valmistin miestä koko joulukuun. Välipäivänä minä otan koirat kainaloon ja menen nukkumaan äänieristettyyn huoneeseen. 

Tavoitteita on kolme:

1) Yöimetyksen lopettaminen kokonaan

2) Kokonaiset yöunet koko perheelle

3) Vauvan siirtyminen nukkumaan omaan huoneeseen. 

Nyt 2 viikkoa aloituksesta olemme ainakin jollain tapaa voiton puolella. Yöimetys on ainakin historiaa ja vauvakin nukkuu tavallaan omassa huoneessaan. Seuraavaksi luvassa yksityiskohtaista tuntikirjanpitoa siitä, miten tämä homma meidän perheessä toimi. 

Tassuttelu-unikoulun perusperiaatteet löytyvät mm täältä.

The unikoulu - yö 1:

Syötän Neean sohvalla klo 20.30. Neiti vaikuttaa virkeältä ja odotan, että ekan kerran hieroisi silmiään. En anna nukahtaa tissille.
Nostan sänkyyn klo 21. Protestoi hiukan ja koittaa nousta ylös. Päättäväisesti laitan takaisin ja pidän kättä selän päällä ja otan pois kun rauhoittuu. Nukahtaminen tapahtuu noin viidessä minuutissa ilman itkuja. Käsittämätöntä tissitainnuttajan kokemuksella!
Klo 22 menen itse nukkumaan yksiöön ja nukun klo 4.55 saakka, jolloin herään märkään yöpaitaan ja on pakko pumpata maidot. En saa enää unta, mutta olo on virkeä. Luen tunnin kirjaa ja odottelen, tuleeko mieheltä viestiä, että ovat heränneet.
6.30 haluan aamukahvini, joten kömmin sisälle todetakseni, että muu pesue on suloisesti unten mailla.
Klo 7 Neea herää ja käyn nappaamassa hänet äkkiä aamupuurolle, ennen kuin mies herää. En vielä tiedä yhtään, millainen yö täällä on ollut.
Klo 11.30 mies herää - varmaan rankka yö, kun noin nukutti!

Yö on sujunut hyvin. Klo 00 parkaisi, josta oli selvitty silittelyllä. Klo 3.45 vaadittu totuttuun tapaan tissiä ja protestoitu 45 min, kun sitä ei hänelle suoda. Mies on orjallisesti noudattanut ohjeitani tassuttelu-unikoulusta ja voi että miten olenkaan hänestä ylpeä. Ei olisi minulla ollut tuota sitkeyttä!! Neea rauhoittaa hysteerisen itkunsa nyyhkytykseksi ja rauhoittuu silittelyyn... ja nukkuu rauhallisesti klo 7 saakka.

Rohkaiseva alku! Jatkamme näin 3 yötä ja sitten vuoron vaihto. Olen innoissani. Ja levännyt. 

The Unikoulu yö 2:

Neea on herännyt vikoilta päikkäreiltä jo 15.45, joten uni alkaa kutsumaan luokseen jo seitsemän aikaan. Normaalisti meillä mennään nukkumaan 20-21 välillä ja vikoilta päikkäreiltä herätään viimeistään viideltä.

klo 19.30 iltamaidot keinutuolissa, nukahtaa. Herätän ja vien sänkyyn klo 19.38. Neiti on ihan liian pirteä ja pohdin jo, että oliko sittenkin virhe tuoda näin aikaisin, olisiko sittenkin pitänyt antaa vielä touhuta. Mutta kun hieroi niitä silmiään ja kun kerran jo nukahtikin... nostaa itseään mahallaan pystyyn monta kertaa, höpöttää ja virnuilee "ähhähhää, nyt alkaa iltabileet!" sitten - klo 19.51 hän yhtäkkiä simahtaa. Olen pitänyt kättä päällä ja aina kun hengitys tasaantunut siirtänyt sen pois, pitäen kuitenkin kättä sängyssä "saatavilla". Ei itkuja, rauhallinen nukahtaminen, jes!

Valvon itse klo 22 saakka, kun mies tuusaa autotallissa. Ihmeellistä katsoa iltaisin telkkaria ihan muina naisina ilman stressiä, että pitäisi olla jo nukkumassa. 

Klo 22 kömmin nukkumaan yksiöön ja nukahdan samointein. Yöllä havahdun kerran, kun käsi on puutunut, mutta nukahdan heti uudelleen. Herään jossain vaiheessa levänneenä, kello on 6 ja olen käytännössä nukkunut 8 h katkeamatonta unta, mahtavaa! Aukaisen puhelimen lentotilasta ja siihen on juuri 5 min sitten saapunut mieheltä viesti, että ovat hereillä. Menen sisälle toiveikkaana kuulemaan yön kuulumiset:

Mies menee nukkumaan klo 23. Ei saa unta.
Neea herää 1.30. Hysteeristä itkua, mutta rauhoittuu tällä kertaa jo vartissa. Mies suhisee korvaan, se on taikasana. (Unikoulussa kielletään hyssyttely ja muu kontakti, mutta tämä lienee ok? ) Mies ei saa edelleenkään unta.
klo 3 mies on juuri nukahtanut, kun Neea taas herää.
Laittaa käden sänkyyn ja suhisee. Rauhoittuu ja nukahtaa. Sama toistuu n 20 min välein aina aamuun saakka. Klo 4 Neea on sitä mieltä, että on aamu, vatkaa mahallaan elämästä innostuneena. Ihmeen kaupalla rauhoittuu vielä nukkumaan heräillen kuitenkin säännöllisin väliajoin. Vähän vaille 6 mies luovuttaa ja vie pirteän Neean aamupuurolle. Tulen sisälle 6.15, lapsi on elämänsä virroissaan ja hamuaa tissille. "Ettekö te älyä, tätä mä yöllä oisin tarvinnut!"

Huh, mikä yö! Hetken pohtimisen jälkeen tulen kuitenkin siihen tulokseen, että tämähän on aika normaali yö meille. Ainoana erona, että ensin on nukuttu kolmen tunnin sijaan melkein kuusi tuntia putkeen ja tilanne olisi ratkottu antamalla maitoa. "Takapakki" kuuluu tähän kohtaan unikoulua - vauva tosiaan varmistaa, onko sitä maitoa olemassa vai ei. Miehen mielestä takapakkiajatteluni on taikauskoa, mutta on mukana touhuissa vielä seuraavan yön. Sitten tapahtuu vuoronvaihto. 

The unikoulu - yö 3. 

Klo 20.02 nukahtaa 7 min nukutuksen jälkeen. Ei itkeskele, vähän vatkaa sängyssään, mutta nukahtaa itsekseen. Pidän kättäni sängyssä, mutten kosketa Neeaa.

Klo 22 havahtuu itkeskelemään kun mies menee nukkumaan, mutta rauhoittuu heti kun vähän silittää.

Herää klo 5 höpöttämään sängyssään: nyt on Aamu. klo 5.30 ja menevät aamupuurolle.

Itse nukun klo 22-05.45. Ah - olen niin täynnä virtaa ❤❤❤❤. Ensi yönä tapahtuu vuoron vaihto - koska yö meni näinkin hyvin, olen erittäin motivoitunut vaikka valvomaan läpi yön! 

Selkeästi meillä on toivoa kokonaisista öistä, siitä olen ihan sata varma! Ja näköjään tissitkin oppivat nopeasti, ettei yöllä tyhjennetä. Unikoulun ensimmäisenä aamuna oli pakko pumpata pahimmat paineet pois, mutta jo kolmantena aamuna luulen, ettei maitoa ole enää edes olemassa. (On sitä) 

The Unikoulu - yö 4.

Mies on ansaitusti hurvittelemassa ja olemme Neean kanssa kaksin kotona. 

Klo 20.05 Nukahti heti, kun vein sänkyyn

20.45. Arvon, nukunko itse vierashuoneessa vai makkarissa. Dilemma: haiseeko tissit ja pilaa kaiken vai lakkaako se hengittämästä, jos jää yksin.

Klo
20.50 Önisee ja melkein aloittaa itkua. Menen makkarin ovelle ja itku rauhoittuu. On aivan unessa mutta aina kun poistun, vaimea itkuisuus alkaa. Päätän nukkua makkarissa, mutta toisella puolella parisänkyä mahdollisimman kaukana vauvasta.

Jossain vaiheessa yötä herään itkuöninään, joka vaimenee itsekseen. Ja nukahdan itsekin samointein.

Klo 5 pinniksessä höpöttää massullaan vatkaava maailman aurinkoisin vauva. Ei muuta kun puuron keittoon!

Täähän meni hyvin!!!!!!

No jos vielä saisin toivomusarkkua ravistella, niin kyllä vois neiti jatkaa unia edes kuuteen saakka. Mut mieluummin rauhallinen yö aamuviiteen kun katkonainen yö aamu kuuteen 😊😬. Kahvin voimalla uuteen päivään!

The Unikoulu - yö x (parin hyvinnukutun yön jälkeen sekosin jo laskuissa)

Uudenvuoden ilta, kylässä kummi 1v muksun kanssa. Tytöt touhottavat koko illan sata lasissa ja Neea nukahtaa jo 19.45. Pinnistä lainattiin taaperolle, joten Neea saa tyytyä vaunuihin, joissa nukkuu aina päikkäritkin ja yökyläreissut tyytyväisenä. Nukahtaa itkeskellen, koska ei ollut nukahtanut tissille, itsellä on jo nyt olo, että tää yö ei tule menemään hyvin.

20.30 herää itkien, mies hoitaa, koska olen saunassa. Rauhoittuu pian.

Klo 22 menen itse nukkumaan (olen tosiaan melkoinen sissi uudenvuodenjuhlijaksi..)
22.05 parkaisee, nukahtaa silittelyyn.
22.45 parkaisee, nukahtaa silittelyyn.
Tätä jatkuu läpi yön vähintään kerran tunnissa.
Klo 3.50 juhlin jo - seuraavalla herätyksellä noustaan aamupuurolle, jes en ole imettänyt kertaakaan - kyllä tämä tästä.
3.59. Alkaa lohduton itku, juuri sellainen maitoitku. Meillä on yhä kummi ja se 1v yökylässä, mutta kovetan pääni - nyt ei anneta periksi. Nostelen, kanniskelen ja silitän 20 min. Pahenee vain. Mies ottaa ohjat käsiin ja saa rauhoittumaan, mutta laskiessa nukkumaan alkaa silmitön karjuminen. Mies menee olkkariin keinutuoliin vauvan kanssa. Vauva nukahtaa. Mies koittaa tuoda vaunuihin, herää ja karjuu. Mies takaisin keinutuoliin. Kello on jo 4.55 ja yks kaks vauva ”herää”. Aloittaa iloisen jokeltelun ja aamujumpan.  Jaahas, ei muuta kuin pikapuurot mikroon.  

Yö on ihan syvältä, mutta kuuluu kaiketi asiaan. Minulta ei ole vielä sitkeyden rippeitä viety, joten en luovuta. Vaikka pakko myöntääkin, että yön heikkona hetkenä melkein jo kyyneleen tirautin ihanan yöimetyksen vuoksi. Aamulla olen kuitenkin järjissäni. Ei se yöimetys ole yhtään ihanaa. Ihanaa on saada nukkua.

Onneksi aamupalaksi on puuron lisäksi myös juustokakkua. 

The unikoulu yö xXx. 

Neean oma huone on vihdoin valmis, pinnis siirretty sinne ja samalla myös pinniksen pohja laskettu. Neea pääsi viime yönä ensimmäistä kertaa nukkumaan omaan huoneeseen. Mutta eipä kuitenkaan ihan yksin. Äiti ei sittenkään tainnut olla valmis tähän muutokseen ja seurasi perässä. 

Viime yö oli hyvä. Nukkui 20.30-04 heräämättä kertaakaan. Klo 4 parkaisi, mutta vaimeni itsekseen. Aamu starttasi 5.03. 🙈. Tosin tällä kertaa itkuisasti, että oiskohan kuitenkin halunnut vielä nukkua?Ei kuitenkaan rauhoittunut enää unille, joten noustiin aamupuurolle. 

Tavoitteiden toteutumisesta: 

 1) En ole kertaakaan imettänyt yöllä ja minusta tuntuu, että vauvakin alkaa hyväksymään tosiasian, että maitoa ei yöllä tipu. 

2) Ihan kokonaisia öitä ei ole vielä nukuttu, mutta suunta on oikea. Vauva tuskin itse edes herään parkaisuihinsa, mutta minä kyllä herään. 

3)  Nyt öitä omassa huoneessa on takana 5, mutta äiti on seurannut perässä. Yksin omassa huoneessaan ei siis vielä olla nukuttu. 

Kaiken kaikkiaan. Nyt on opittu nukkumaan, mutta unisyklin vaihtuessa uuteen parkaistaan. Enimmäkseen nukahtaa itse, mutta muutamana yönä olen joutunut nousemaan silittelemään ja kerran olen tarjonnut yöllä vettä tuttipullosta. Pitää tutkia tätä veden juottamista vähän lisää - en halua, että siitä tulee uusi tarve, joka pitää täyttää keskellä yötä. 

Ehkä ensi yönä siirryn takaisin makuuhuoneeseen nukkumaan - katsotaan, miten se vaikuttaa uniin.