Korona teettää teräksisen lantionpohjan

Viime Elokuussa agilityn SM-kisoissa sen päätin: haluan olla koirani arvoinen ohjaaja ja siltä istumalta ilmoitin itseni äitiyspilatekseen. Siinä raskausviikon 25 kieppeillä kun ei ketteryystreenit ja kunnonkohotus ole niitä päällimmäisiä asioita, joihin kannattaisi panostaa, totesin, että panostetaan siihen, mikä on pinnan alla eli lantionpohjaan. Neuvolastakin suositeltiin, että lantionpohjaa kannattaisi jo ilman muuta työstää ja äitiyspilatestunnilta tätä viisautta vain vahvistettiin: etukäteistreeni voi auttaa palautumaan synnytyksestä nopeammin. Ja minä mietin, että mitä pikemmin palaudun, sitä pikemmin pääsen takaisin kisakentille.

Tutustuin tamperelaisen Fiilis Fitneksen äiti-vauva -tunteihin esikoisen ollessa kolmekuinen. Kävin pilateksessa ja voimatunneilla siihen saakka, kunnes vauva muuttui karkailevaksi taaperoksi. Jo tuolloin tuskailin, miten ainutlaatuista aikaa elin. Kahden lapsen kanssa ei vauvajumppiin lähdettäisi. Vähänpä tiesin. Ja onneksi en tiennyt sitä, mitä en tiennyt.  

Isosisko on jatkanut päiväkodissa oloa pikkuveljen syntymän myötä puolikkailla hoitotunneilla. Ja juuri tästä en ymmärtänyt edes haaveilla. Alkukevään päivät kaksin vauvan kanssa ovat olleet leppoisinta äitiyttä, jota koskaan olen kokenut. Hymypoikani nukkuu paljon ja viihtyy missä vain. Ehdittiin Tammi-Maaliskuussa luuhata ties missä mammatreffeillä (eli agilityn mammajaoston kanssa treenaamassa) ja tietysti Fiiliksen pilateksessa. Onneksi aloitin sen heti jälkitarkastuksen jälkeen, sillä vain neljästi ehdimme livetunneille paikalle. Sitten iski #stayhome, #koronakotona #hamstrataanvessapaperia jne. 

Myös Fiilis Fitness laittoi ovet säppiin – mutta onneksi vain fyysiset. Muutoksen myötä Fiiliksen porukka ei jäänyt pilatesmatolle hengailemaan vaan tarttui ennakkoluulottomasti ja rytinällä digiloikkahaasteeseen. Jo samalla viikolla Facebookin kautta pääsin tekemään  etätunnilla pilatesta, joogaa ja lihaskuntoa. Ihan kotiolkkarista. Ja hurlumhei, seuraavalla viikolla huomasin ilmoittautuvani äiti-vauvapilateskurssille.

Kolmen kerran setti tulee livenä kerran viikkoon, jonka jälkeen tallenne on käytössä koko viikon aina seuraavaan jumppakertaan saakka. Mahtavaa saada Siiri omaan olkkariin höpöttämään, jakamaan myötätuntoa äitiyteen ja ennen kaikkea jauhamaan niistä lantionpohjalihaksista. Siiri on maailman ainoa ihminen, joka on onnistunut tälle maitoaivolle takomaan, miten lantionpohja toimii, millä tavoin saan sen etuosan, takaosan ja ties minkä osan supistumaan, rentoutumaan ja kehittymään. Siiri ei paljon arastele kuvatessaan, mitä mielikuvia kannattaa käyttää, että saa peräaukon sulkijalihaksen supistumaan.  Ja juuri se on parasta, ettei tarvitse jättää itsekään mitään arvailujen varaan. Ensimmäisen kerran jälkeen sainkin lihaksiston sellaiseen jökkiin, että piti kysellä vähän lisäjelppiä. Ja sitäkin etänä tarjottiin. Kantapään kautta piti tässäkin asiassa muistaa se välirentoutus.

Toinen etäkurssin ehdoton etu on, että vauvan kupin mennessä nurin, voi treeniä jatkaa, kun hetki on taas rauhallisempi. Omalla kohdallani keskittymisen tulee ainakin olla 110%, että saan 45 minuutin setistä kaiken irti. Pyrin ajoittamaan treenin vauvan päikkäreihin ja esikoiselle törkkään Ryhmä Haun päälle (hänhän ei siis ole ollut enää viikkoihin päiväkodissa). Tai mikä vielä parempaa, jätän treenit iltaan, annan molemmat lapset miehen kainaloon ja sulkeudun makkariin viettämään omaa pilatesretriittiäni. Lisäksi olen palannut treeniin vielä puolessa välissä viikkoa ja tehnyt sen uudestaan. Joka kerta olen huomannut, että jotain jäi edellisellä kerralla huomaamatta.

Tietenkään online-tunti ei täysin korvaa sitä, että fyysisesti pääsisi vauvatunneille, joilla Siiri mm tunnustelee erkauman ja tarkistaa, että liikkeet tulee tehtyä oikein. Olen kuitenkin enemmän kuin kiitollinen, että pääsin tutun ohjaajan kanssa jatkamaan suoraan siitä, mihin edellisellä viikolla jäätiin.

Koska synnytykseni oli fyysisesti helppo, eikä damagea tullut, olen palautunut kiitettävää tahtia. Kisakentille paluusta ei kuitenkaan tarvitse vielä hetkeen haaveilla. Siitä pitää huolen #stahome #koronakotona #hamstrataanvessapaperia jne. Mutta kuten aina minun filosofiassani, en jää ruikuttamaan olosuhteita, vaan olen itse oman onnellisuuteni herra. Teen niitä asioita, joihin nyt pystyn itse vaikuttamaan. Minä treenaan lantionpohjastani teräksisen kaverin itselleni, kiitos koronan.