SM-kisat - näihin jää koukkuun!
Agilityn SM-kisat ovat monen aktiivisesti kisaavaan vuoden päätavoite, tähtihetki ja suurin motivaattori. Meille se on ollut joku saavuttamaton unelma, johon ihan ei taida taidot, nopeus ja kisaamiseen tarvittava aika riittää, mutta josta silti on kiva salaa haaveilla.
Paitsi se joukkuekisa. Sinne päästäkseenhän ei tarvitse mikään penaalin terävin muumi olla, jos on valinnut edustusseurakseen sopivan pienen seuran, jossa kilpailevista miniohjaajista on pula.
Ja siihenpä se unelma sitten olikin kaatua. Ollaan niin pieni seura, ettei meillä ole kuin kaksi kolmosissa kisaavaa koirakkoa, joukkueen minimivaatimus on kolme.
Kuukausi ennen kisoja alkoi oikeasti harmittaa ja olin jo sopia koko SM-kisa viikonlopulle jotain ihan muuta ohjelmaa kuin edes yleisössä kannustus. Kohtalo päätti kuitenkin toisin, mitään muita menoja ei tullut ja kun kolme viikkoa ennen kisoja keksittiin kolmas soveltuva koira, mikäli lainaohjaaja löytyy, huomasin hyppiväni innoissani tasajalkaa ja sanovani TOTTAMOOSESTA!
Paitsi että ohjaisin ihanan turvallista ja tuttua varman yliaikatuloksen tekevää Elmaa, joka ei todellakaa SM-kisapaikkaansa olisi ansainnut, olin luvannut tarttua pienen mustan smkisakonkari Paxin ohjaksiin. Koiran, jota en ollut koskaan edes tavannut. Rohkea rokan syö ja tuumasta toimeen!
Elman kanssa en sen koommin joutanut edes treenaamaan. Kaikki saatavilla oleva treeniaika Paxin kanssa porhaltamiseen. Eli yhdet treenit ja yhdet möllikisat.
Perjantaina pakkaan autoon itseni, kamani, koirat ja lapsen. Kaijuttimet pauhaavat Tauskia ja minä polkaisen kaasun pohjaan motarilla. Life is awesome! Perjantai on etkopäivä ja molemmilla koirilla on edessä yhdet agilityradat. Kiva päästä ennen virallisia SM-ratoja kokeilemaan, miltä tuntuu odottaa koiran kanssa lähtökarsinassa, miltä kenttä tuntuu ja hurraako yleisö.
Suurta menestystä ei näiltä radoilta tullut, mutta kivaa oli. Silläkin uhalla, että minulle selvisi vasta rataantutustumisen jälkeen, että Elma starttaakin kolmanteja, eikä sijalta 26. Voin sanoa, että tuli ihan pieni hoppu hakea koira hallista. Vaan meikätyttö se pinkoi ja ehti radalle ja vitosella (kielto kepeiltä) selvittiin. Paxin kanssa sitten startattiin oman ryhmän viimeisenä, joten sen kanssa lähtöä ehti odottaa jo vähän liiankin rauhassa. Tulos tehtiin ja siitä jäi superhyvä fiilis. Ihan vieras koira ja samaa rataa tehtiin, hyvä me!!! A:lle ei olisi ollut menohaluja ja omistajan kanssa illalla viestitellessä tultiin siihen tulokseen, että selkä on pololla jumissa ja A ei oikeen siksi napostele. Huomenna lisää keskittymistä siihen! Mutta oi että, minä lensin siellä radalla, molempien koirien kanssa. Maalissa oli oli ihan äärettömän onnellinen. Tätä minä haluan lisää!
Lauantaiaamu starttaa siinä viiden pintaan. Yövyn veljen puolison äidin tyhjässä kämpässä Pasilassa. On muuten ihan oma seikkailunsa lähteä betonikuutioiden sekaan etsimään sopivaa aamupissipaikkaa koirille. Onneksi talossa on hissi - mukana kun kulkee vauhtivankkurit ja bebe. Aah, että omakotitaloasuminen on vaan helppoa :D.
Kisoissa tunnelma on kihelmöivä ja kiireinen muttei lainkaan kaoottinen. Starttaan ensin Elmalla, sitten Paxilla. Joukkueen kolmas, Filip on ankkurina. Jos saan molemmilla koirilla tuloksen, päästään finaaliin! Elma tekee kontaktivirheen yllättäen keinulta, mutta tulos tehdään: Yliaikavitonen. Pax puolestaan on nyt vähän sitä mieltä, että plaah. Väkisin väännän radan läpi, pelastelen minkä ehdin, kalastelen kaikkeni vaan ei riitä. Kieltoja tulee yhteensä kolme ja tehdään siis HYL. Pax oli sitä mieltä, että pienen pörröisen mustan koiran ei kuulu urheilla helteellä. En moiti, kuuma oli.
Paitsi se joukkuekisa. Sinne päästäkseenhän ei tarvitse mikään penaalin terävin muumi olla, jos on valinnut edustusseurakseen sopivan pienen seuran, jossa kilpailevista miniohjaajista on pula.
Ja siihenpä se unelma sitten olikin kaatua. Ollaan niin pieni seura, ettei meillä ole kuin kaksi kolmosissa kisaavaa koirakkoa, joukkueen minimivaatimus on kolme.
Kuukausi ennen kisoja alkoi oikeasti harmittaa ja olin jo sopia koko SM-kisa viikonlopulle jotain ihan muuta ohjelmaa kuin edes yleisössä kannustus. Kohtalo päätti kuitenkin toisin, mitään muita menoja ei tullut ja kun kolme viikkoa ennen kisoja keksittiin kolmas soveltuva koira, mikäli lainaohjaaja löytyy, huomasin hyppiväni innoissani tasajalkaa ja sanovani TOTTAMOOSESTA!
Paitsi että ohjaisin ihanan turvallista ja tuttua varman yliaikatuloksen tekevää Elmaa, joka ei todellakaa SM-kisapaikkaansa olisi ansainnut, olin luvannut tarttua pienen mustan smkisakonkari Paxin ohjaksiin. Koiran, jota en ollut koskaan edes tavannut. Rohkea rokan syö ja tuumasta toimeen!
Elman kanssa en sen koommin joutanut edes treenaamaan. Kaikki saatavilla oleva treeniaika Paxin kanssa porhaltamiseen. Eli yhdet treenit ja yhdet möllikisat.
Käytiin Paxin kanssa humppaamassa möllikisoissa itsellemme 2. palkintosija - täydellinen fiilis ja valmistautuminen SM-koitokseen! Pax on sellainen koira, jota täytyy ihan tosissaan kehua ja kannustaa. Jos sanot yhdenkään poikkipuolisen sanan, saattaa käydä niin, että herra joko köpöttää tiehensä tai kakkii keskelle rataa. Molemmat ovat käyneet.
Se jännitti eniten, onko koiran täysin erilainen ohjattava kuin Elma. Möllikisoissa huomasin, että vauhti on molemmilla melko sama, joskin Pax menee keinun ja kepit varmasti lujempaa. Kepeille vientiin täytyy kuitenkin keksittyä erilailla Paxin kuin Elman kanssa. Jäi kuitenkin fiilis, että molempien koirien kanssa pärjää täysin samalla kisasuunnitelmalla.
Suurta menestystä ei näiltä radoilta tullut, mutta kivaa oli. Silläkin uhalla, että minulle selvisi vasta rataantutustumisen jälkeen, että Elma starttaakin kolmanteja, eikä sijalta 26. Voin sanoa, että tuli ihan pieni hoppu hakea koira hallista. Vaan meikätyttö se pinkoi ja ehti radalle ja vitosella (kielto kepeiltä) selvittiin. Paxin kanssa sitten startattiin oman ryhmän viimeisenä, joten sen kanssa lähtöä ehti odottaa jo vähän liiankin rauhassa. Tulos tehtiin ja siitä jäi superhyvä fiilis. Ihan vieras koira ja samaa rataa tehtiin, hyvä me!!! A:lle ei olisi ollut menohaluja ja omistajan kanssa illalla viestitellessä tultiin siihen tulokseen, että selkä on pololla jumissa ja A ei oikeen siksi napostele. Huomenna lisää keskittymistä siihen! Mutta oi että, minä lensin siellä radalla, molempien koirien kanssa. Maalissa oli oli ihan äärettömän onnellinen. Tätä minä haluan lisää!
Lauantaiaamu starttaa siinä viiden pintaan. Yövyn veljen puolison äidin tyhjässä kämpässä Pasilassa. On muuten ihan oma seikkailunsa lähteä betonikuutioiden sekaan etsimään sopivaa aamupissipaikkaa koirille. Onneksi talossa on hissi - mukana kun kulkee vauhtivankkurit ja bebe. Aah, että omakotitaloasuminen on vaan helppoa :D.
Kisoissa tunnelma on kihelmöivä ja kiireinen muttei lainkaan kaoottinen. Starttaan ensin Elmalla, sitten Paxilla. Joukkueen kolmas, Filip on ankkurina. Jos saan molemmilla koirilla tuloksen, päästään finaaliin! Elma tekee kontaktivirheen yllättäen keinulta, mutta tulos tehdään: Yliaikavitonen. Pax puolestaan on nyt vähän sitä mieltä, että plaah. Väkisin väännän radan läpi, pelastelen minkä ehdin, kalastelen kaikkeni vaan ei riitä. Kieltoja tulee yhteensä kolme ja tehdään siis HYL. Pax oli sitä mieltä, että pienen pörröisen mustan koiran ei kuulu urheilla helteellä. En moiti, kuuma oli.
Kaikesta huolimatta, aivan tosiaan upea kokemus nämä kisat. Koukussa olen tähän huumaan. Tätä on saatava lisää. Ja vielä me joskus startataan joukkuekisan lisäksi myös yksilöissä. Jos ei Elman kanssa, niin Iita on mun tulevaisuuden toivo!
Kommentit
Lähetä kommentti