Äidin unikoulu
Kun Neea jouluisen unikoulun jälkeen alkoi nukkumaan yöt läpeensä omassa huoneessansa, alkoi meillä toisenlainen valvominen. Uni ei vain tullut äidin silmään. Saatoin valvoa aamu neljään sängyssä unta kalastellen ja kun uni viimein tuli, siitä ei ennättänyt nauttia kun tunnin tai kaksi Neean herätessä uuteen päivään viimeistää klo 6.
Onneksi ihan joka yö ei valvottu, mutta yksikin nukkumaton yö on liikaa, kun seuraava päivä jumpataan täysillä sylivauvan kanssa, jolle ei kelpaa kukaan muu kuin äiti.
Lähinnä rytmi meni näin: valvoin kaksi yötä ja kolmantena olin jo niin poikki, että uni vain tuli. Sitten olin taas elämäni vedossa, jotta voisin valvoa kaksi seuraavaa yötä. Joskus saatoin nukkua kaksikin yötä hyvin. Toisinaan saatoin illalla nukahtaa nopeasti, mutta pienikin ärsyke herätti minut (tallissa kolisteleva mies, kesken unen parkaiseva vauva, vessahätä, koirien levoton liikehdintä...) ja valvoin taas aamutunneille saakka unta hakien. Niin turhauttavaa. Eikä asiasta juuri kannattanut äitiryhmissä marmattaa - ymmärrystä ei herunut, koska vauvahan nukkui kokonaisia öitä!
Otin yhteyttä työtuttuun, jonka tiesin olevan expertti näissä asioissa ja sain täsmävinkit, joita lähdin orjallisesti noudattamaan:
- Nukkumaan klo 22-22.30, koska se on valtaosalla aikuisista se otollisin aika nukahtaa. Oma rytmini oli väsymyksen takia sama kuin vauvalla, eli koitin saada heti unta kun vauvakin oli jo unilla, eli klo 21. Nyt siis annoin itselleni luvan nauttia iltaisin tunnin pidempään omasta ajasta.
- Melatoniini ennen nukkumaan menoa säännöllisesti joka ilta samaan aikaan. Söin tätä 3 kk. Vaikka melatoniini ei aiheuta riippuvuutta, minulle se aiheutti henkisen riippuvuuden. Vaikka uniongelmat olivat jo helpottaneet, en uskaltanut mennä nukkumaan ilman tätä. Kunnes en ollut muistanut käydä apteekista lisääja melatoniinit vain jäivät pois.
- Jos uni ei 20 minuutin sisällä tule, nouse sängystä ja tee jotain rauhallista, kunnes taas nukuttaa. Toista vaikka aamuun saakka. Tärkeää, jotta sänkyä ei yhdistä paikaksi, jossa pyöriskellään. Ostin aikuisten värityskirjan ja aika monta kuvaa noina öinä ehdinkin värittää. Koitin myös rauhoittua ennen ylipäätään unille menoa värittelemällä pupujusseja, kissoja ja kukkasia.
- Liuta niitä perusjuttuja: syö hyvin, liiku, ei alkoholia, kofeiinia, pimennä makuuhuone, tuuleta, juo rauhoittavaa teetä, laita tippa laventeliöljyä tyynyyn...
- Ja sitten minulle se kaikkein tärkein: korvatulpat ja mies, joka nousee yöllä rauhoittamaan vauvaa, jos se herää. Tämä taisi viimein laukaista sen stressin, josta unettomuuskin johtui - en uskalla nukahtaa, koska kohta kuitenkin vauva herää.
Näitä noudattamalla voin nyt 5 kk jälkeen uniongelmien alkamisesta vihdoin uskoa, että saan taas nukuttua. Tottakai asiaan on tietysti vaikuttanut myös aika ja hormoonien tasoittuminen imetyksen lopettamisen myötä. Väliin on mahtunut mahatautia, jonka vuoksi halusin nukkua Neean huoneessa. Nukuin siellä niin hyvin, että en uskaltanut palata enää omaan makuuhuoneeseen ja niin vierähti melkein kuukausi. Siellä oli hyvä nukkua korvatulpat päässä, kun mies ahersi illalla myöhään autotallissa, sillä tulpista huolimatta kuulin, jos Neea heräsi, mitä ei olisi tapahtunut meidän nukkuessa eri huoneissa.
Viime viikolla meillä oli koko viikon yövieraita ja Neeankin huone tarvittiin vierashuoneeksi. Otimme Neean nukkumaan meidän makkariin ja yllätyksekseni huomasin nukkuvani omassa sängyssä todella hyvin. Tästä rohkaistuneena siirsimme Neean takaisin omaan huoneeseen ja me aikuiset nukumme omassa huoneessa, kuten alunperinkin. Ja voi että olen nukkunut hyvin. Ja niin on Neeakin. Nukkuessamme samassa huoneessa oli yöt huomattavasti levottomampia ja lähes poikkeuksetta Neea heräsi klo 5 jatkaakseen unia kainalossa. Nyt lastenhuoneesta ei ole kuulunut inahdustakaan ennen klo 7! Voi miten virkeä olo onkaan aamuisin! Olen myös laittanut elämän ranttaliksi ja luopunut korvatulpista. Havahdun kyllä, kun mies tulee myöhemmin nukkumaan, mutta viis siitä, sillä saankin heti uudelleen unen päästä kiinni, ihanaa!
Talvella pelkäsin, etten saisi nautittua hoitovapaasta väsymyksen vuoksi. Ottihan se aikansa, mutta nyt kun hoitovapaata on jäljellä tasan 2 kk, olen elämäni energioissa, valmiina nauttimaan näistä kesäpäivistä ihan täysillä!
Onneksi ihan joka yö ei valvottu, mutta yksikin nukkumaton yö on liikaa, kun seuraava päivä jumpataan täysillä sylivauvan kanssa, jolle ei kelpaa kukaan muu kuin äiti.
Lähinnä rytmi meni näin: valvoin kaksi yötä ja kolmantena olin jo niin poikki, että uni vain tuli. Sitten olin taas elämäni vedossa, jotta voisin valvoa kaksi seuraavaa yötä. Joskus saatoin nukkua kaksikin yötä hyvin. Toisinaan saatoin illalla nukahtaa nopeasti, mutta pienikin ärsyke herätti minut (tallissa kolisteleva mies, kesken unen parkaiseva vauva, vessahätä, koirien levoton liikehdintä...) ja valvoin taas aamutunneille saakka unta hakien. Niin turhauttavaa. Eikä asiasta juuri kannattanut äitiryhmissä marmattaa - ymmärrystä ei herunut, koska vauvahan nukkui kokonaisia öitä!
Otin yhteyttä työtuttuun, jonka tiesin olevan expertti näissä asioissa ja sain täsmävinkit, joita lähdin orjallisesti noudattamaan:
- Nukkumaan klo 22-22.30, koska se on valtaosalla aikuisista se otollisin aika nukahtaa. Oma rytmini oli väsymyksen takia sama kuin vauvalla, eli koitin saada heti unta kun vauvakin oli jo unilla, eli klo 21. Nyt siis annoin itselleni luvan nauttia iltaisin tunnin pidempään omasta ajasta.
- Melatoniini ennen nukkumaan menoa säännöllisesti joka ilta samaan aikaan. Söin tätä 3 kk. Vaikka melatoniini ei aiheuta riippuvuutta, minulle se aiheutti henkisen riippuvuuden. Vaikka uniongelmat olivat jo helpottaneet, en uskaltanut mennä nukkumaan ilman tätä. Kunnes en ollut muistanut käydä apteekista lisääja melatoniinit vain jäivät pois.
- Jos uni ei 20 minuutin sisällä tule, nouse sängystä ja tee jotain rauhallista, kunnes taas nukuttaa. Toista vaikka aamuun saakka. Tärkeää, jotta sänkyä ei yhdistä paikaksi, jossa pyöriskellään. Ostin aikuisten värityskirjan ja aika monta kuvaa noina öinä ehdinkin värittää. Koitin myös rauhoittua ennen ylipäätään unille menoa värittelemällä pupujusseja, kissoja ja kukkasia.
- Liuta niitä perusjuttuja: syö hyvin, liiku, ei alkoholia, kofeiinia, pimennä makuuhuone, tuuleta, juo rauhoittavaa teetä, laita tippa laventeliöljyä tyynyyn...
- Ja sitten minulle se kaikkein tärkein: korvatulpat ja mies, joka nousee yöllä rauhoittamaan vauvaa, jos se herää. Tämä taisi viimein laukaista sen stressin, josta unettomuuskin johtui - en uskalla nukahtaa, koska kohta kuitenkin vauva herää.
Näitä noudattamalla voin nyt 5 kk jälkeen uniongelmien alkamisesta vihdoin uskoa, että saan taas nukuttua. Tottakai asiaan on tietysti vaikuttanut myös aika ja hormoonien tasoittuminen imetyksen lopettamisen myötä. Väliin on mahtunut mahatautia, jonka vuoksi halusin nukkua Neean huoneessa. Nukuin siellä niin hyvin, että en uskaltanut palata enää omaan makuuhuoneeseen ja niin vierähti melkein kuukausi. Siellä oli hyvä nukkua korvatulpat päässä, kun mies ahersi illalla myöhään autotallissa, sillä tulpista huolimatta kuulin, jos Neea heräsi, mitä ei olisi tapahtunut meidän nukkuessa eri huoneissa.
Viime viikolla meillä oli koko viikon yövieraita ja Neeankin huone tarvittiin vierashuoneeksi. Otimme Neean nukkumaan meidän makkariin ja yllätyksekseni huomasin nukkuvani omassa sängyssä todella hyvin. Tästä rohkaistuneena siirsimme Neean takaisin omaan huoneeseen ja me aikuiset nukumme omassa huoneessa, kuten alunperinkin. Ja voi että olen nukkunut hyvin. Ja niin on Neeakin. Nukkuessamme samassa huoneessa oli yöt huomattavasti levottomampia ja lähes poikkeuksetta Neea heräsi klo 5 jatkaakseen unia kainalossa. Nyt lastenhuoneesta ei ole kuulunut inahdustakaan ennen klo 7! Voi miten virkeä olo onkaan aamuisin! Olen myös laittanut elämän ranttaliksi ja luopunut korvatulpista. Havahdun kyllä, kun mies tulee myöhemmin nukkumaan, mutta viis siitä, sillä saankin heti uudelleen unen päästä kiinni, ihanaa!
Talvella pelkäsin, etten saisi nautittua hoitovapaasta väsymyksen vuoksi. Ottihan se aikansa, mutta nyt kun hoitovapaata on jäljellä tasan 2 kk, olen elämäni energioissa, valmiina nauttimaan näistä kesäpäivistä ihan täysillä!
Kommentit
Lähetä kommentti