Ihan oma huone

...tai melkein oma. Äiti on tästä huoneesta niin kateellinen, että nukkuu täällä paitsi päikkärit, 

alkuun myös yöunet.

Unikoulun päätteeksi ja uuden vuoden kunniaksi Neeasta tuli het kerrasta iso tyttö. Niin iso, että hän pääsi muuttamaan omaan huoneeseensa.

Huonetta on sisustettu ahkerasti koko syksy. Pikkuhiljaa hyvä tuli. Kalusteita ja tekstiilejä on haalittu pikkuhiljaa, lähinnä kirppareilta tai tuunattu vanhaa. Vain verhot ostin uutena Eurokankaasta. Jukka keinuhevonen on oma vanha polleni lapsuudestani. Sen toinen jalas oli katki, mutta isä korjasi sen ja itse maalasin sen punaisesta valkoiseksi. Kirjahyllyn säilytyskorit ja ikkunaseinän viirinauhan ompelin syksyn mittaan Neean ollessa päiväunilla. Naulakon tuunasin äitiysloman loputtoman pitkillä 7 ensimmäisellä viikolla. Turkoosi seinä ja muumiboordi ovat huoneen aikaisemman asukkaan maailmasta.





Rakastan tätä huonetta. Tässä on alusta asti ollut joku maaginen hyvän mielen fiilis. Jos tämä oli jo aikaisemmin täydellinen päikkärihuone on se nyt sitä vielä enemmän. Olen salaa ehkä vähän kateellinen Neealle, että sai näin upean huoneen. Täällä mieli lepää ja kun toukanpoikanen koisii vaunuissaan päiväunia, on äidillä täällä ihan omaa aikaa haaveilla villakoirat kainalossa.

Huone on palvellut tähän asti vierashuoneena ja siitä perintönä sänky, joka tullaan siirtämään myöhemmin nykyiseen työhuoneeseen, tulevaan vierashuoneeseen. Mutta ihan vielä en ole valmis itse nukkumaan eri huoneessa. Ehkä heti ensi yön jälkeen.

Omaan huoneeseen siirtäminen on oikeasti aika jännää. Minulla on ollut synnytyksestä lähtien pakkomielteinen tarve tarkistaa, hengittääkö vauva nukkuessaan. Kun yöllä herään, ihmettelen ensin, miksi en ole herännyt itkuun. Onko jokin vialla? Nukkuessani eri huoneessa, en kuule öisiä öninöitä. niitä unisia huokauksia, jotka saavat sydämeni sulamaan. Kaikki on hyvin. Toisaalta, juuri tämä on myös se syy, miksi haluan vauvan nukkuvan omassa huoneessaan. En aina saa öninöiltä mutten varsinkaan öninöimättömyydeltä unta. Ja toisaalta, välillä minusta tuntuu, että myös oma hyörimiseni ja pyörimiseni sängyssä saa vauvan nukkumaan levottomammin. 

Ihan pian olen valmis. Ihan pian.