Yhden startin taktiikalla
Osallistuin viime perjantaina Tamskin iltakisoihin Elman kanssa villillä, meille täysin uudella kokeilulla - yhden startin taktiikalla. Syitä tähän oli kaksi. Ensinnäkin iltakisoissa aikataulu on nimensä mukaisesti iltapainotteinen. Ensimmäinen startti oli vasta klo 18 ja toinen olisi ollut suurin piirtein vauvan nukkumaanmenoaikaan, eli vaille 20. Toiseksi, meille oli tulossa ihania vieraita Etelä-Suomesta, maailman paras isoveli eli Nepsunööpykän kummisetätaieno kumppaneineen, joten täytyi joutua ajoissa kotiin värkkäämään hodaribaaria.
Yhden startin taktiikka osoittautui aika erinomaiseksi. Kaikki huomio on siinä ainoassa alle minuutin pinkomisessa radalla. Ensimmäistä starttia ei voi ajatella lämmittelynä, kisavirittäytymisenä eikä sen jälkeen pääse ajattelemaan, että seuraavalla radalla sitten pingotaan täysiä. Monesti kisojen ekalla radalla olen melkoinen varmistelija, jolloin ohjaus on jäykkää ja juoksu tököttelevää. Toisella radalla otetaankin jo huomattavasti rennommin ja juoksu kulkee . Kolmannella ollaan ihan puhki ja poikki ja pinossa ja mieli on lukkiintunut ajatukseen "käydään nyt vaan huitasee tää pois alta ja lähdetään kotia". Jokainen ajatus näkyy itse suorituksessa ja siksi oli ihan mieletöntä nähdä oma fiilis, kun ei ole varaa jättää omaa täyttä panosta seuraavaan rataan.
Liikkuvia osia - niitä riittää, kun on perään vinkuva koira ja omia tarpeitaan vaativa vauva matkassa. Käydäkseni pinkaisemassa alle minuutin radan kentällä kuluu koko sirkukseen suhteellisen paljon aikaa. Tällä kertaa yhteensä kolme tuntia.
Näin käytetty aika hyödynnettiin:
16:30 lähtö kotoa: mukaan matkaan vauva, vauvantarvikkeet, kisakamat, koiruli, koiran rokotuskirja (kisakirja on Eevalla, joka lupaa tuoda sen mukanaan kisoihin, kun tulee itsekin kisaamaan ja on lisäksi lupautunut ihanasti hengailemaan vauvan kanssa kisasuorituksen ajan). Heijastimet, otsalamppu, vesipullo.... autossa huomaan, että unohdin hanskat kotiin. Pakko kääntyä hakemaan.
17:15 Kisapaikalla ilmoittautuminen. Onnistuu onneksi ilman kisakirjaa, koska Eeva saapuu paikalle vasta vähän myöhemmin. Koira kevythäkkiin kentän laidalle, itse vessaan ja ajatuksena lähteä lämmittelylenkille. Vessasta tullessa koira seikkailee pitkin poikin hallia. Villakoiran aivojen kaksi hernettä ovat kohdanneet toisensa ja rouva E on keksinyt, miten häkistä pääsee ulos.
Lenkillä huomaan, että vaunuissa haisee pahalla. Siis kakalle. Pakko kiiruhtaa lenkkiä, jotta ehdin vielä ennen tasaa sekä vaihtaa vaipat, imettää vauvan, varmistaa, että kisakirja on ilmoittautumisessa, tutustua rataan kentän laidalta ennen virallista rataantutustumista, lämmitellä ja rauhoittaa itseni kisasuoritukseen.
17.55: kaikki tämä suoritettu
18:00 rataantutustuminen. Olen kentänlaidalta saanut hyvän kuvan ja tehnyt suurimman osan ohjauspäätöksistä. Meillä on tavoitteena katsoa, miten kuukauden ajan harjoiteltu juoksu A sujuisi kisatilanteessa. Meillä käy tuuri. Radalla mennään A jopa kolme kertaa. Radalla ei ole puomia, joten senkään suhteen ei tule ongelmaa. Elma ei selkeästi ole vielä ihan hiffannut, että miksi A:lla ei tarvitse enää pysähtyä, mutta puomilla pitää.
Rata on selkeä, helppo muistaa ja lyön nopeasti lukkoon ohjauskuviot. Yhtä takaakiertovalssia harjoittelen varmasti yli 10 kertaa, jotta saan askeleen oikeille kohdille, enkä törmää takanani olevaan esteeseen saati ohjaa koiraa väärälle esteelle. Hoen mielessäni "muista katse kontakti koiraan, katse koiraan, katse koiraan".
Fiilis on hyvä, mieli levollinen ja varma, ennen minua on 10 koirakkoa, joten ehdin vielä hyvin käydä radan mielessäni ja höyrytä Elman kanssa tsempatakseni sen täysille kierroksille. Sillä on selkeästi meno päällä. Joko mennään, joko mennään!!!
Vauva on Eevan hellässä huomassa, joten saan käyttää kaikki paukut keskittymiseen. Ja tosiaan, keskityn ihan täysillä tähän rataan, koska toista ei tule.
Radalla mennään täysillä tai ainakin melkein. Jos kyseessä olisi treenit, mentäisi varmasti vielä lujempaa, mutta silloin helposti unohtuu se katsekontakti ja tulee virheitä. Eli pikkuisen varmistellaan, mutta jälkeenpäin, kun videota katsellessa meno on mielestäni sopivan rentoa. Tutustumisessa jankkaamani takaakiertovalssi menee just niinkuin pitääkin. A:t menee ihan ok - hieman Elman puolelta ihmettelyä, että mikä juttu tää on, että ei tartte pysähtyä tai himmailla.
Viimeisen viiden esteen kohdalla ote kuitenkin herpaantuu, yksi valssi myöhästyy, Elman kaarros venyy pitkäksi, unohdan katseen koiraan ja kolmas A menee Elmalta ohi. Tosin olen vahvasti sitä mieltä, että Elman mielestä radalla ei voi olla kolmea A:ta, joten siksi se tekee siihen kiellon. Kun lopulta A löytyy, ei sieltä tultaisi millään alas, tuijottaa vaan peloissaan tuomaria, joka on tullut liian lähelle. Koko esteen suorittamiseen sujuu 10 sekuntia. Meidän ennätys A:lle :D.
18:30. Rata ohi ja jälkifiilikset ovat mainiot. Sujuvaa menoa, hyvää vauhtia ja onnistuneita ohjauksia. Hirmuinen polte päästä äkkiä kisaamaan lisää. Nyt kuitenkin pakkaamme kimpsut ja kampsut, käymme ruinaamassa kisakirjan mukaan kesken kisojen ja lähdemme kotia. Vauva on niin hermona, että päätän tehdä jäähdyttelylenkin vasta kotona, pääseepä Iitakin samalla iltalenkille.
19:30 kotona! Ja juuri ennen kuin vieraat saapuvat.
20:00 selaan agilityliiton sivuja ja päätän osallistua seuraavana viikonloppuna uusiin kisoihin. Pieni neuvottelu herra diplomiteekkarin kanssa - hän pääsee perjantaina rimpsalle, jos mä pääsen lauantaina ekaa kertaa yksin ilman vauvaa kisoihin. Hyvä diili!
Yhden startin taktiikka osoittautui aika erinomaiseksi. Kaikki huomio on siinä ainoassa alle minuutin pinkomisessa radalla. Ensimmäistä starttia ei voi ajatella lämmittelynä, kisavirittäytymisenä eikä sen jälkeen pääse ajattelemaan, että seuraavalla radalla sitten pingotaan täysiä. Monesti kisojen ekalla radalla olen melkoinen varmistelija, jolloin ohjaus on jäykkää ja juoksu tököttelevää. Toisella radalla otetaankin jo huomattavasti rennommin ja juoksu kulkee . Kolmannella ollaan ihan puhki ja poikki ja pinossa ja mieli on lukkiintunut ajatukseen "käydään nyt vaan huitasee tää pois alta ja lähdetään kotia". Jokainen ajatus näkyy itse suorituksessa ja siksi oli ihan mieletöntä nähdä oma fiilis, kun ei ole varaa jättää omaa täyttä panosta seuraavaan rataan.
Liikkuvia osia - niitä riittää, kun on perään vinkuva koira ja omia tarpeitaan vaativa vauva matkassa. Käydäkseni pinkaisemassa alle minuutin radan kentällä kuluu koko sirkukseen suhteellisen paljon aikaa. Tällä kertaa yhteensä kolme tuntia.
Näin käytetty aika hyödynnettiin:
16:30 lähtö kotoa: mukaan matkaan vauva, vauvantarvikkeet, kisakamat, koiruli, koiran rokotuskirja (kisakirja on Eevalla, joka lupaa tuoda sen mukanaan kisoihin, kun tulee itsekin kisaamaan ja on lisäksi lupautunut ihanasti hengailemaan vauvan kanssa kisasuorituksen ajan). Heijastimet, otsalamppu, vesipullo.... autossa huomaan, että unohdin hanskat kotiin. Pakko kääntyä hakemaan.
17:15 Kisapaikalla ilmoittautuminen. Onnistuu onneksi ilman kisakirjaa, koska Eeva saapuu paikalle vasta vähän myöhemmin. Koira kevythäkkiin kentän laidalle, itse vessaan ja ajatuksena lähteä lämmittelylenkille. Vessasta tullessa koira seikkailee pitkin poikin hallia. Villakoiran aivojen kaksi hernettä ovat kohdanneet toisensa ja rouva E on keksinyt, miten häkistä pääsee ulos.
Lenkillä huomaan, että vaunuissa haisee pahalla. Siis kakalle. Pakko kiiruhtaa lenkkiä, jotta ehdin vielä ennen tasaa sekä vaihtaa vaipat, imettää vauvan, varmistaa, että kisakirja on ilmoittautumisessa, tutustua rataan kentän laidalta ennen virallista rataantutustumista, lämmitellä ja rauhoittaa itseni kisasuoritukseen.
17.55: kaikki tämä suoritettu
18:00 rataantutustuminen. Olen kentänlaidalta saanut hyvän kuvan ja tehnyt suurimman osan ohjauspäätöksistä. Meillä on tavoitteena katsoa, miten kuukauden ajan harjoiteltu juoksu A sujuisi kisatilanteessa. Meillä käy tuuri. Radalla mennään A jopa kolme kertaa. Radalla ei ole puomia, joten senkään suhteen ei tule ongelmaa. Elma ei selkeästi ole vielä ihan hiffannut, että miksi A:lla ei tarvitse enää pysähtyä, mutta puomilla pitää.
Rata on selkeä, helppo muistaa ja lyön nopeasti lukkoon ohjauskuviot. Yhtä takaakiertovalssia harjoittelen varmasti yli 10 kertaa, jotta saan askeleen oikeille kohdille, enkä törmää takanani olevaan esteeseen saati ohjaa koiraa väärälle esteelle. Hoen mielessäni "muista katse kontakti koiraan, katse koiraan, katse koiraan".
Fiilis on hyvä, mieli levollinen ja varma, ennen minua on 10 koirakkoa, joten ehdin vielä hyvin käydä radan mielessäni ja höyrytä Elman kanssa tsempatakseni sen täysille kierroksille. Sillä on selkeästi meno päällä. Joko mennään, joko mennään!!!
Vauva on Eevan hellässä huomassa, joten saan käyttää kaikki paukut keskittymiseen. Ja tosiaan, keskityn ihan täysillä tähän rataan, koska toista ei tule.
Radalla mennään täysillä tai ainakin melkein. Jos kyseessä olisi treenit, mentäisi varmasti vielä lujempaa, mutta silloin helposti unohtuu se katsekontakti ja tulee virheitä. Eli pikkuisen varmistellaan, mutta jälkeenpäin, kun videota katsellessa meno on mielestäni sopivan rentoa. Tutustumisessa jankkaamani takaakiertovalssi menee just niinkuin pitääkin. A:t menee ihan ok - hieman Elman puolelta ihmettelyä, että mikä juttu tää on, että ei tartte pysähtyä tai himmailla.
Viimeisen viiden esteen kohdalla ote kuitenkin herpaantuu, yksi valssi myöhästyy, Elman kaarros venyy pitkäksi, unohdan katseen koiraan ja kolmas A menee Elmalta ohi. Tosin olen vahvasti sitä mieltä, että Elman mielestä radalla ei voi olla kolmea A:ta, joten siksi se tekee siihen kiellon. Kun lopulta A löytyy, ei sieltä tultaisi millään alas, tuijottaa vaan peloissaan tuomaria, joka on tullut liian lähelle. Koko esteen suorittamiseen sujuu 10 sekuntia. Meidän ennätys A:lle :D.
18:30. Rata ohi ja jälkifiilikset ovat mainiot. Sujuvaa menoa, hyvää vauhtia ja onnistuneita ohjauksia. Hirmuinen polte päästä äkkiä kisaamaan lisää. Nyt kuitenkin pakkaamme kimpsut ja kampsut, käymme ruinaamassa kisakirjan mukaan kesken kisojen ja lähdemme kotia. Vauva on niin hermona, että päätän tehdä jäähdyttelylenkin vasta kotona, pääseepä Iitakin samalla iltalenkille.
19:30 kotona! Ja juuri ennen kuin vieraat saapuvat.
20:00 selaan agilityliiton sivuja ja päätän osallistua seuraavana viikonloppuna uusiin kisoihin. Pieni neuvottelu herra diplomiteekkarin kanssa - hän pääsee perjantaina rimpsalle, jos mä pääsen lauantaina ekaa kertaa yksin ilman vauvaa kisoihin. Hyvä diili!
 |
| Näin me tehtiin A:lla ennen. Pysähdyttiin 2on2off asentoon A:n kontaktille. |
 |
| Mutta koska se menee koissuilla ihan hengailuksi, oli pakko ottaa uusi suunta. |
 |
| Nyt vaan juostaan läpi, niin lujaa kun ikinä päästään! |
Kommentit
Lähetä kommentti