Ilman vauvaa taktiikalla
Jiihaa, me tehtiin sittenkin yksi ihan oikea Nolla!
Pääsin viikko edellisten kisojen jälkeen osallistumaan kisoihin ilman pikkuapulaista. Vaikka vauva kainalossa kisoihin osallistuminen onnistuu, niin onhan se nyt ihan eri juttu päästä liikenteeseen kaksin koiran kanssa. Keskittyä täysin lämmittelyyn, koiran tsemppaamiseen, rataan, omaan suoritukseen ja omiin ja koiran tarpeisiin.
Osallistuttiin kahteen starttiin. Ilokseni ennen minejä oli medien rata, jolloin pääsin jo ennen omaa rataantutustumista tsekkaamaan, miltä rata näyttää, mitkä ovat medien kompastuskivet ja mitä ansoja radalle on viritelty. Yksi ihan mojova ansa siellä olikin. Myös tuomari taisi heikon tulossaaliin jälkeen olla sitä mieltä, että muutetaanpas hieman suoran putken jälkeen olleen takaakiertohypyn kulmaa. Sehän meille passasi.
Meillä oli edelleen teemana testata juoksu A:ta. Emme olleet edellisten kisojen jälkeen päässeet lainkaan treenaamaan, joten pohjalla oli se edellisviikkoinen A:lta kieltäytyminen. Lisäksi ehdin muodostamaan mieleeni mörön puomista - älyääkö tuo villapallo pysähtyä puomin alastulolle, kun kerta A:lle ei tarvitse pysähtyä?
Rata oli mukavan suoraviivainen, ei liikaa Elmaa ahdistavia tiukkoja pyörityksiä vaan kunnolla vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ihana nähdä videolta, kun Elma oikein tosissaan kiihdyttää mutkaputkelta renkaaseen, hyppyyn ja suoraan putkeen. Ja jes, ennätin hyvin itsekin putken päähän ohjaamaan seuraavan hypyn takaakiertoon. Loppu olikin jo sitten iisiä ja varmaa menoa. Maalissa hengästytti vauhdin hurma. On tää vaan niin siistiä! Juhlin fiilistäni ilman, että vielä halusin tietää riittikö meillä aika ihan oikeaan nollaan. Ja voi juku, miten siitä riemu repesikin, kun sain kuulla, että riitti. Ja että päästiin vielä oikein palkintopallillekin. Niin harvinaista herkkua meille, että tällä tuuletellaan vielä koko loppu vuosi!
Toinen rata olikin sitten jotain ihan muuta. Penkin alle melkein kaikilta osin, mutta eipä se mitään kun sain sinne yhden pienen onnistumisenkin. Sylkkäriä on kovasti treeneissä harjoiteltu, mutten ole uskaltanut koskaan kisoissa sitä testata. Koska alla oli jo hylly, otin tilanteesta kaiken irti ja tehtiin todella toimiva sylkkäri kovasta vauhdista kepeille. Toimi! A:n loikkasi alas liian korkealta - pitää vielä treenata sitä boksin kanssa ja paljon! Puomille ei meinannutkaan pysähtyä, joten palautin ja viimeinen hyppy jäi kokonaan suorittamatta. Mutta eipä mittään, saatiin taas listalle treenattavia asioita!
Nyt pidetään pieni kisatauko ja keskitytään treeneihin ja ehkä vähän käydään humppaamassa epävirallisissa kisoissa, jos sattuu sopivia aikatauluihin.
Pääsin viikko edellisten kisojen jälkeen osallistumaan kisoihin ilman pikkuapulaista. Vaikka vauva kainalossa kisoihin osallistuminen onnistuu, niin onhan se nyt ihan eri juttu päästä liikenteeseen kaksin koiran kanssa. Keskittyä täysin lämmittelyyn, koiran tsemppaamiseen, rataan, omaan suoritukseen ja omiin ja koiran tarpeisiin.
Osallistuttiin kahteen starttiin. Ilokseni ennen minejä oli medien rata, jolloin pääsin jo ennen omaa rataantutustumista tsekkaamaan, miltä rata näyttää, mitkä ovat medien kompastuskivet ja mitä ansoja radalle on viritelty. Yksi ihan mojova ansa siellä olikin. Myös tuomari taisi heikon tulossaaliin jälkeen olla sitä mieltä, että muutetaanpas hieman suoran putken jälkeen olleen takaakiertohypyn kulmaa. Sehän meille passasi.
Meillä oli edelleen teemana testata juoksu A:ta. Emme olleet edellisten kisojen jälkeen päässeet lainkaan treenaamaan, joten pohjalla oli se edellisviikkoinen A:lta kieltäytyminen. Lisäksi ehdin muodostamaan mieleeni mörön puomista - älyääkö tuo villapallo pysähtyä puomin alastulolle, kun kerta A:lle ei tarvitse pysähtyä?
Rata oli mukavan suoraviivainen, ei liikaa Elmaa ahdistavia tiukkoja pyörityksiä vaan kunnolla vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ihana nähdä videolta, kun Elma oikein tosissaan kiihdyttää mutkaputkelta renkaaseen, hyppyyn ja suoraan putkeen. Ja jes, ennätin hyvin itsekin putken päähän ohjaamaan seuraavan hypyn takaakiertoon. Loppu olikin jo sitten iisiä ja varmaa menoa. Maalissa hengästytti vauhdin hurma. On tää vaan niin siistiä! Juhlin fiilistäni ilman, että vielä halusin tietää riittikö meillä aika ihan oikeaan nollaan. Ja voi juku, miten siitä riemu repesikin, kun sain kuulla, että riitti. Ja että päästiin vielä oikein palkintopallillekin. Niin harvinaista herkkua meille, että tällä tuuletellaan vielä koko loppu vuosi!
Toinen rata olikin sitten jotain ihan muuta. Penkin alle melkein kaikilta osin, mutta eipä se mitään kun sain sinne yhden pienen onnistumisenkin. Sylkkäriä on kovasti treeneissä harjoiteltu, mutten ole uskaltanut koskaan kisoissa sitä testata. Koska alla oli jo hylly, otin tilanteesta kaiken irti ja tehtiin todella toimiva sylkkäri kovasta vauhdista kepeille. Toimi! A:n loikkasi alas liian korkealta - pitää vielä treenata sitä boksin kanssa ja paljon! Puomille ei meinannutkaan pysähtyä, joten palautin ja viimeinen hyppy jäi kokonaan suorittamatta. Mutta eipä mittään, saatiin taas listalle treenattavia asioita!
Nyt pidetään pieni kisatauko ja keskitytään treeneihin ja ehkä vähän käydään humppaamassa epävirallisissa kisoissa, jos sattuu sopivia aikatauluihin.
Kommentit
Lähetä kommentti