Arjen helpotusta Mörkömarraskuuhun
Mörkömarraskuu tarkoittaa sitä, että kaikkialla on pimeää, sataa kuin saavista tai vähintään tihkuttaa jäähilettä päin naamaan ja muta roiskuu vaunuja työnnellessä.
On asenteesta ja pukeutumisesta kiinni, miten marraskuun ottaa vastaan, mutta kyllä alkaa huumori pikkuhiljaa hiipumaan. Vaatteet on kunnossa, mutta ei ole kiva, että ihanat kirkkaan keltaiset lenkkarinin ovat nykyään ihan mudasta harmaat. Lenkkareiden piti piristää tätä pimeyttä. Koirillekin on jos jonkinlaista kurapukua ja lämpömanttelia, mutta kyllä siinä on melkoinen homma pukea lähtiessä itsensä, vauva ja koirat, saati lenkin jälkeen pestä koko konkkaronkka. Asenteella jaksoin tsempata pari viikkoa, mutta viikonloppuna meni lopullisesti herne nenään. Vaikka kuinka pesen koirien tassuja ja imuroin usein, tuntuu, että me eletään ihan saharassa. Ja etenkin nukutaan. On todella ihanaa käpertyä koirien kanssa peiton alle nukkumaan, mutta on todella ällöttävää, että se peti muistuttaa enempi koiran petiä kuin ihmissänkyä. Hiekka, et kuulu lakanoihin!
Elma ja Iita ovat molemmat sijoituskoiria, joten kasvattajalla on melkoinen sananvalta siihen, millaisessa turkissa villapalloni huitelevat. Elman sopimus on jo loppunut kaksien pentujen myötä ja hän on nakuillut siitä asti. Talvea varten olen koittanut pitää vähän pidempää turkkia, mutta koska talvi selkeästi antaa odotuttaa itseään päätin ottaa vielä kerran kaikkein lyhyimmän trimmiterän käyttöön ja antaa turkille kyytiä. Iitaakaan ei enää näyttelyturkissa pidetä, kun ei siitä kehämissiksi ole, joten naputtelin sunnuntaiaamuna kasvattajalle viestiä, olisiko ok, jos Iitakin pääsisi nakukoirien kerhoon. Sehän passasi. On meillä vaan käynyt tuuri, kun ollaan saatu Outi meille kasvattajaksi ja turkkien mallista ollaan hyvässä yhteisymmärtyksessä. Kuulema näin ei aina ole.
Sulkeuduin sunnuntaina kahdeksi tuntia kodinhoitohuoneeseen ja voi kuinka olenkaan tyytyväinen ahertamiseeni. Iitalle oli pakko jättää karvalakki päähän, jottei sen kaksi aivosolua jäädy, jos pakkaset syystä tai toisesta yllättävätkin.
On asenteesta ja pukeutumisesta kiinni, miten marraskuun ottaa vastaan, mutta kyllä alkaa huumori pikkuhiljaa hiipumaan. Vaatteet on kunnossa, mutta ei ole kiva, että ihanat kirkkaan keltaiset lenkkarinin ovat nykyään ihan mudasta harmaat. Lenkkareiden piti piristää tätä pimeyttä. Koirillekin on jos jonkinlaista kurapukua ja lämpömanttelia, mutta kyllä siinä on melkoinen homma pukea lähtiessä itsensä, vauva ja koirat, saati lenkin jälkeen pestä koko konkkaronkka. Asenteella jaksoin tsempata pari viikkoa, mutta viikonloppuna meni lopullisesti herne nenään. Vaikka kuinka pesen koirien tassuja ja imuroin usein, tuntuu, että me eletään ihan saharassa. Ja etenkin nukutaan. On todella ihanaa käpertyä koirien kanssa peiton alle nukkumaan, mutta on todella ällöttävää, että se peti muistuttaa enempi koiran petiä kuin ihmissänkyä. Hiekka, et kuulu lakanoihin!
Harmaus.
Elma ja Iita ovat molemmat sijoituskoiria, joten kasvattajalla on melkoinen sananvalta siihen, millaisessa turkissa villapalloni huitelevat. Elman sopimus on jo loppunut kaksien pentujen myötä ja hän on nakuillut siitä asti. Talvea varten olen koittanut pitää vähän pidempää turkkia, mutta koska talvi selkeästi antaa odotuttaa itseään päätin ottaa vielä kerran kaikkein lyhyimmän trimmiterän käyttöön ja antaa turkille kyytiä. Iitaakaan ei enää näyttelyturkissa pidetä, kun ei siitä kehämissiksi ole, joten naputtelin sunnuntaiaamuna kasvattajalle viestiä, olisiko ok, jos Iitakin pääsisi nakukoirien kerhoon. Sehän passasi. On meillä vaan käynyt tuuri, kun ollaan saatu Outi meille kasvattajaksi ja turkkien mallista ollaan hyvässä yhteisymmärtyksessä. Kuulema näin ei aina ole.
Sulkeuduin sunnuntaina kahdeksi tuntia kodinhoitohuoneeseen ja voi kuinka olenkaan tyytyväinen ahertamiseeni. Iitalle oli pakko jättää karvalakki päähän, jottei sen kaksi aivosolua jäädy, jos pakkaset syystä tai toisesta yllättävätkin.
Iita ja Elma ensin
Elma ja Iita sitten.
Toivotaan parempia lenkkikelejä!
Kommentit
Lähetä kommentti