Saavutetut edut romukoppaan
Vauvan kanssa on turha juhlia saavutettuja etuja. Siis sellaisia, että meidän vauva nukahtaa aina viimeistään klo 22, nukkuu kolmet päikkärit päivällä ja niskakakkii vain kerran viikossa. Tai että viihtyy aina superhyvin automatkoilla ja imee rauhallisesti aina puolituntia kerrallaan.
Kuinka paljon onkaan meidän arki muuttunut jo tuosta Unielmieni Äitiysvapaa -kirjoituksesta.
En enää edes muistanut, että meillä valvottiin tunti per yösyöttö! Nykyään kyllä heräillään saman verran (1-3 kertaa yössä), mutta pikkutoukalle riittää maksimissaan vartti syöpöttelyä ja sitten kuukahdetaan samointein unten teille tuntemattomille. En myöskään enää odottele 20 minuuttia, että uskaltaisin nostaa neidin takaisin sänkyynsä vaan parin minuutin varmistelun jälkeen vauva takaisin boksiinsa ja mammalle pää tyynyyn. Hyvin harvoin, siis hyvin harvoin vauva ei jatka samointein unia noston jälkeen. Sitten pelataan tutilla. Tämä on tietysti saavutetun edun paranneltu versio. Ja tiedän, se voi muuttua koska vain. Samoin kun se, että ennen minä sain suht hyvin imetyksen jälkeen unta vaikka kello olisi 7. Nyt ei meinaa uni tulla silmään, jos vauva on herännyt neljän jälkeen.
Vauva myös heräsi ennen tähän päivään vasta reippaasti kahdeksan jälkeen. Viime viikolla otettiin tunti taakse päin tänään taas tunti. Oikeastaan pikkutoukka oli jo 4.37 sitä mieltä, että nyt on aamu. Nauroi tissille, tuijotteli kattopaneeleita ja kiljui riemusta. Koita siinä sitten nukkua. Lopulta, noin puolen tunnin ihmettelyn jälkeen hermostui, sain tyrkättyä tutin suuhun ja unta jatkui. Vauvalla, ei minulla. Kuudelta luovutin ja ajattelin juoda aamukahvit rauhassa. Kahvi kuppiin ja wääääääää, hereillä oltiin.
On tainnut tyttö periä äitinsä unirytmin. Aamuvirkku täällä hep!
Vauvan kanssa sitä erehtyy luulemaan, että rytmi on löytynyt, kun suurinpiirtein samaa kaavaa noudatetaan kolme peräkkäistä päivää. Kun rytmi muuttuu, tulee pohdittua edellisten päivän kaikki kuviot ja verrattua niitä tänä päivään. Mitä tein eri tavalla? Turha vaiva - rytminmuutoksille harvoin löytyy selkeitä syitä. Se nyt vain kuuluu vauvelin elämään, että näillä mennään.
Viimeiset viikot ovat kaiken kaikkiaan olleet aika auvoisia. 3-4 tunnin päikkäreitä ja kärsivällisyyttä treenata kääntymistä ja mahallaan oloa puuhamatolla. Hyväntuulista naurunkiherrystä ja maltillisesti niskakakkoja. Päiväuniajat ovat saaneet minut innostumaan ompelusta! Yksi päivä ilmoitin miehelle, että saisi irrottaa vessan lampun, aion maalata katon valkoiseksi. Jos tällaisiin projekteihin meinaa ryhtyä, kannattaa se tehdä nyt. Tiedostan vallan mainiosti, että neljän tunnin päikkärit on saavutettu etu, joka voidaan viedä meiltä pois ihan koska vain. Silloin ei paljon kattoja maalailla.
Kuinka paljon onkaan meidän arki muuttunut jo tuosta Unielmieni Äitiysvapaa -kirjoituksesta.
En enää edes muistanut, että meillä valvottiin tunti per yösyöttö! Nykyään kyllä heräillään saman verran (1-3 kertaa yössä), mutta pikkutoukalle riittää maksimissaan vartti syöpöttelyä ja sitten kuukahdetaan samointein unten teille tuntemattomille. En myöskään enää odottele 20 minuuttia, että uskaltaisin nostaa neidin takaisin sänkyynsä vaan parin minuutin varmistelun jälkeen vauva takaisin boksiinsa ja mammalle pää tyynyyn. Hyvin harvoin, siis hyvin harvoin vauva ei jatka samointein unia noston jälkeen. Sitten pelataan tutilla. Tämä on tietysti saavutetun edun paranneltu versio. Ja tiedän, se voi muuttua koska vain. Samoin kun se, että ennen minä sain suht hyvin imetyksen jälkeen unta vaikka kello olisi 7. Nyt ei meinaa uni tulla silmään, jos vauva on herännyt neljän jälkeen.
Vauva myös heräsi ennen tähän päivään vasta reippaasti kahdeksan jälkeen. Viime viikolla otettiin tunti taakse päin tänään taas tunti. Oikeastaan pikkutoukka oli jo 4.37 sitä mieltä, että nyt on aamu. Nauroi tissille, tuijotteli kattopaneeleita ja kiljui riemusta. Koita siinä sitten nukkua. Lopulta, noin puolen tunnin ihmettelyn jälkeen hermostui, sain tyrkättyä tutin suuhun ja unta jatkui. Vauvalla, ei minulla. Kuudelta luovutin ja ajattelin juoda aamukahvit rauhassa. Kahvi kuppiin ja wääääääää, hereillä oltiin.
On tainnut tyttö periä äitinsä unirytmin. Aamuvirkku täällä hep!
Vauvan kanssa sitä erehtyy luulemaan, että rytmi on löytynyt, kun suurinpiirtein samaa kaavaa noudatetaan kolme peräkkäistä päivää. Kun rytmi muuttuu, tulee pohdittua edellisten päivän kaikki kuviot ja verrattua niitä tänä päivään. Mitä tein eri tavalla? Turha vaiva - rytminmuutoksille harvoin löytyy selkeitä syitä. Se nyt vain kuuluu vauvelin elämään, että näillä mennään.
Viimeiset viikot ovat kaiken kaikkiaan olleet aika auvoisia. 3-4 tunnin päikkäreitä ja kärsivällisyyttä treenata kääntymistä ja mahallaan oloa puuhamatolla. Hyväntuulista naurunkiherrystä ja maltillisesti niskakakkoja. Päiväuniajat ovat saaneet minut innostumaan ompelusta! Yksi päivä ilmoitin miehelle, että saisi irrottaa vessan lampun, aion maalata katon valkoiseksi. Jos tällaisiin projekteihin meinaa ryhtyä, kannattaa se tehdä nyt. Tiedostan vallan mainiosti, että neljän tunnin päikkärit on saavutettu etu, joka voidaan viedä meiltä pois ihan koska vain. Silloin ei paljon kattoja maalailla.
 |
| Älä luule, että huomenna otan päikkäreitä ollenkaan! |
Kommentit
Lähetä kommentti