Pikkutoukka talkoilee
Agilityharrastamiseen kuuluu, ainakin itselle ja muille meidän seuralaisille, tärkeänä osana talkoilu. Järjestetään porukalla niin virallisia kuin epävirallisiakin kisoja, pidetään yllä treenipaikkaamme ja osallistutaan myös seuran muiden lajijaostojen tapahtumiin reippaassa talkoohengessä. Parasta siinä on se, että mitään ei tartte osata - kaiken oppii tekemällä, kun vain haluaa - ja samalla pääsee näkemään koiraharrastamista aitiopaikalta laatuseurassa.
Pikkutoukka korkkasi ensimmäisen talkookokemuksensa viime viikon perjantaina seuramme epävirallisissa iltakisoissa. Ennakkoon jo varotin muita, että paikalle tullaan ja apukäsiä tarjotaan, mutta mitään kamalan aivotyötä vaativaa ei kannata minulle nakittaa, koska maitoaivot. Ja imetystauot. Ja vaipanvaihto. Ja mahdollisesti huonosti viihtyvän lapsen hyssyttely.
Varustauduin iltaan lämpimin vaattein, vaunuin ja kantorepuin. Lisäksi mukaan lähti toinen koira - haaveena, että ennättäisin kaiken vauvanhoidon ja talkoilun ohella ottaa pari starttia kisaavien radalla.
Ilta täytti kaikki odotukset ja jopa ylitti ne. Näin se sujui:
Vauva nukkui ensimmäisen tunnin.
Heräsi sopivasti noin vartti ennen kisojen alkua, jotta ehdin syöttää hänet ennen siirtymistä kentän laidalle.
Työnjako: Porukan nuorin talkoolainen nakitetaan usein lappuliisaksi - kuljettamaan tuloslappuja tuomarin sihteeriltä tulospalveluun. Juuri sopivaa hommaa meidän kolmekuiselle ;). Muksu keikkui mukana Ergon kantorepussa ja taisi ottaa siinäkin pienet tirsat.
Huoltotauko putkiluokan ja mölliradan välissä ja taas hommiin.
Tämähän sujuu! Ilmoittautuminen kisaavien agilityradalle.
Pikainen koiran lämmittely radan rakennuksen aikana. Itseänihän en luonnollisesti muistanut lämmitellä. Tästä pitää ottaa oppia!
Vauva treenikaverin syliin rataantutustumisen ja omien ratojen ajaksi.
Vauva vaunuihin ja jäähyttelylenkille.
(Tässä kohti taisi omat talkoovelvoitteet jäädä jonkun muun huoleksi... vai olikohan niin, että kiikutin siinäkin sivussa tuloslappuja maitodementikko ei nyt kykene muistamaan...)
Vauvaa nukutti kovasti, joten jottei ihan yöhulinoinniksi menisi, kanniskelin vauvaa sylissä ja esittelin eri koirarotuja.
Palkintojen jako: Elman kanssa ykköspallille hienolla nollatuloksella. Lisäksi tulos riitti voittamaan koko kesän jatkuneen möllicupin ja kotiin viemisiksi saatiin 15 kg koiranruokaa. Harmi, ettei meidän koirille kuivanappulat sovellu, joten täytyypä etsiä joku paikka, johon lahjoittaa ne niitä enempi tarvitseville.
Tämän kokemuksen turvin uskallan luottavaisin mielin ihan virallistenkin kisojen koko viikonlopun mittaisiin talkoisiin. Vaatimattomasti otin hommakseni kanttiinin pyörittämisen. Saadaan tarvittaessa olla sisällä. Lisäksi maailman paras täti lupasi tulla avuksi vauvanhoidossa toisena päivänä, joten eiköhän se siitä suttaannu.
Se tunne, kun huomaa, että harrastaa voi ja kannattaa myös vauvan kanssa. <3
Bonuksena pieni kisa-analyysi.
- Odotukset: Vauhdikas rata ja onnistuneet kontaktit
- Suoritus: ok vauhti ja hyvät irtoamiset putkille, täydelliset pysäytykset puomille, hidas keinu (tää on meidän heikoin lenkki), A:lle ei pysähtynyt. Toisella kierroksella ei pysähtynyt puomille - otettiin uusiksi ja saman radan toinen puomi sujui taas moitteetta.
- Fiilis: olisi pitänyt korjata A:n pysäytys, mutta fiilis vei jatkamaan rataa kiireen vilkkaan. Näin käy melkeen aina kisoissa ja siksi vähintään epävirallisissa kisoissa pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni!!! Syke nousi ihan kattoon, joten tällä kunnolla ei ainakaan ohjaajasta olisi paljoa enempi tehoja saanut. Ehkä paremmalla omalla lämmittelyllä...ensi kerralla sitten ;).
Pikkutoukka korkkasi ensimmäisen talkookokemuksensa viime viikon perjantaina seuramme epävirallisissa iltakisoissa. Ennakkoon jo varotin muita, että paikalle tullaan ja apukäsiä tarjotaan, mutta mitään kamalan aivotyötä vaativaa ei kannata minulle nakittaa, koska maitoaivot. Ja imetystauot. Ja vaipanvaihto. Ja mahdollisesti huonosti viihtyvän lapsen hyssyttely.
Varustauduin iltaan lämpimin vaattein, vaunuin ja kantorepuin. Lisäksi mukaan lähti toinen koira - haaveena, että ennättäisin kaiken vauvanhoidon ja talkoilun ohella ottaa pari starttia kisaavien radalla.
Ilta täytti kaikki odotukset ja jopa ylitti ne. Näin se sujui:
Vauva nukkui ensimmäisen tunnin.
Heräsi sopivasti noin vartti ennen kisojen alkua, jotta ehdin syöttää hänet ennen siirtymistä kentän laidalle.
Työnjako: Porukan nuorin talkoolainen nakitetaan usein lappuliisaksi - kuljettamaan tuloslappuja tuomarin sihteeriltä tulospalveluun. Juuri sopivaa hommaa meidän kolmekuiselle ;). Muksu keikkui mukana Ergon kantorepussa ja taisi ottaa siinäkin pienet tirsat.
Huoltotauko putkiluokan ja mölliradan välissä ja taas hommiin.
Tämähän sujuu! Ilmoittautuminen kisaavien agilityradalle.
Pikainen koiran lämmittely radan rakennuksen aikana. Itseänihän en luonnollisesti muistanut lämmitellä. Tästä pitää ottaa oppia!
Vauva treenikaverin syliin rataantutustumisen ja omien ratojen ajaksi.
Vauva vaunuihin ja jäähyttelylenkille.
(Tässä kohti taisi omat talkoovelvoitteet jäädä jonkun muun huoleksi... vai olikohan niin, että kiikutin siinäkin sivussa tuloslappuja maitodementikko ei nyt kykene muistamaan...)
Vauvaa nukutti kovasti, joten jottei ihan yöhulinoinniksi menisi, kanniskelin vauvaa sylissä ja esittelin eri koirarotuja.
Palkintojen jako: Elman kanssa ykköspallille hienolla nollatuloksella. Lisäksi tulos riitti voittamaan koko kesän jatkuneen möllicupin ja kotiin viemisiksi saatiin 15 kg koiranruokaa. Harmi, ettei meidän koirille kuivanappulat sovellu, joten täytyypä etsiä joku paikka, johon lahjoittaa ne niitä enempi tarvitseville.
 |
| Lappujen kuljettelua- näköjään koirakin ollut touhussa mukana! |
Tämän kokemuksen turvin uskallan luottavaisin mielin ihan virallistenkin kisojen koko viikonlopun mittaisiin talkoisiin. Vaatimattomasti otin hommakseni kanttiinin pyörittämisen. Saadaan tarvittaessa olla sisällä. Lisäksi maailman paras täti lupasi tulla avuksi vauvanhoidossa toisena päivänä, joten eiköhän se siitä suttaannu.
Se tunne, kun huomaa, että harrastaa voi ja kannattaa myös vauvan kanssa. <3
 |
| Voitto kotiin! |
Bonuksena pieni kisa-analyysi.
- Odotukset: Vauhdikas rata ja onnistuneet kontaktit
- Suoritus: ok vauhti ja hyvät irtoamiset putkille, täydelliset pysäytykset puomille, hidas keinu (tää on meidän heikoin lenkki), A:lle ei pysähtynyt. Toisella kierroksella ei pysähtynyt puomille - otettiin uusiksi ja saman radan toinen puomi sujui taas moitteetta.
- Fiilis: olisi pitänyt korjata A:n pysäytys, mutta fiilis vei jatkamaan rataa kiireen vilkkaan. Näin käy melkeen aina kisoissa ja siksi vähintään epävirallisissa kisoissa pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni!!! Syke nousi ihan kattoon, joten tällä kunnolla ei ainakaan ohjaajasta olisi paljoa enempi tehoja saanut. Ehkä paremmalla omalla lämmittelyllä...ensi kerralla sitten ;).
Kommentit
Lähetä kommentti