Päiväni Lattemammana

Maalaistollona sitä aina päivittelee helsinkiläisten lattemammojen bloggailua. Että noin vain istutaan päivästä toiseen vauvelin kanssa kahviloissa ja siemaillaan rauhassa kuumaa kahvia ja höpistään niitä näitä tukka ojennuksessa ja vaipat tarkassa järjestyksessä  hoitolaukussa. Sävy sävyyn puettu vauva ja äiti sekä näppärästi etupyöristään kääntyilevät vaunut sujahtavat helsinkiläiseen cityvilinään kuin horsma pellon laitaan.

Vietin viime perjantain kokeillen tätä onnen tyyssijaa: äitiyslomalaisen hengailua Helsingissä. Lähtökohtana seuraavat jännitystä tuovat realiteetit:

1) Ensimmäinen junamatka vauvan kanssa. Kurkkusuorana huutoa vaiko juuri oikeaan aikaan osutettu junavuoro ja päiväuni?

2) Koko pitkä päivä pitäisi viihtyä vaunuissa, joissa alkaa nyppimään viimeistään 45 minuutin kohdalla.

3) Kesän kuumin päivä ja mamma ei tiedä, mitä elokuun salakavallalla helteellä kuuluu pukea vauvalle.

4) Ei hajuakaan, missä on Helsingin cooleimmat vaipanvaihtopisteet.

5) Onko oikeasti ihan ok hypätä ratikkaan vaunujen kanssa maksamatta matkaa?!

Näin kerran tällaisen instassa ja päätin, että jos vielä ikuna kuuna päivänä pääsen Helsinkiin ja selviydyn siellä kahville, niin tällainen sen olla pitää.  

Mutta hei, mehän selvittiin kuin vanhat tekijät konsanaan, ja aloin pikkuhiljaa ymmärtää, miten lattemammat sen tekevät. Meidän beibi ei ole maalla kärrytellessä tottunut kaupungin ääniin. Äänimaisema on aika totaalisesti erilainen kuin pellon laidan tuulen humina. Vauvat kuulema suojautuvat uusilta ärsykkeiltä unella ja niin vain pikkulikka koisi ja meikämamma nautti unelmiensa Magnumjäätelön kesäauringosta nauttien ja ystävän kanssa niitä näitä höpöttäen. Koska meillä on kaupunkikäyttöön ne näppärästi etupyöristään kääntyvät Brion vaunut, sujahdimme maisemaan kuin ihan oikeat kaupunkilaiset. Maalla körötellään sitten taas niillä mukavilla nivelistään joustavilla Emmaljungilla, joilla rynnii läpi vaikka vattupusikon. 

Kaikenkaikkiaan reissu oli täydellisen onnistunut. Jännityskohdat ratkesivat kuin itsestään:

1) Junamatka oli sekä huutoa että päiväunia.  Huutoa säesti myös neljä muuta vaunuun eksynyttä vauvelia, joten en ollut yksin. Sain vaunut penkkini eteen parkkiin, joten huutojen loputtua uni maitti äidin valvovan silmän alla junan hytkeessä. Äiti sain hyvällä ruokahalulla syödä eväsleivät ja somettaa hetken ihan muinamammoina.

Ihkaeka oma junalippu (jonka äiti jo hukkasi...)

2) Kaupungin sykkeessä sitä riittää vaunuista muutakin katseltavaa kuin sinitaivas, joten hienosti selvittiin päivä vaunutellen. Myös vaunuihin ripustettu peililelu viihdytti lasta kovin. Suurimman osan ajasta tyttö koki turvallisemmaksi nukkua.

Junaseikkailu starttaa Lempäälän asemalta. Tunnelma ok, koska pelilelu.

3) Helteestä selvisi ihan perus vaatteilla, tosin vaatekertoja vaihdettiin päivän aikana useasti. Ei siksi, että joka kadunkulmassa väännettäisi niskakakkoja vaan siksi, että joka kyläpaikkaan oli omat teemavaatteet. Käytiin hengailemassa mun työpaikalla, joten tottakai päälle piti pukea työpaikan logolla varustettu body. Illalla bailattiin typyn kummitädin kolmekymppisillä, jossa teemana vihreä - Asu tietysti sen mukainen. Ja koska näitä vaatteita ei voinut riskeerata niskakakoilla, vaihdettiin bodya ja pöksyä tiuhaan.

Hengattiin äidin työpaikalla. 

4) Cooleimmat vaipanvaihtopisteet olivat juuri siellä, missä tarve iski. Riittävän cooleja meille, kun löytyi hoitoalusta ja vesipiste.

5) Ratikkapummeilu on ok! Ja on ok myös paniikkihypätä pois, kun maitoaivot eivät kykyne muistamaan, mikä olikaan se oikea pysäkki. Onneksi isoveikan parempi puolisko huuteli ratikan ovella, että täällä ollaan, aika nousta pois kyydistä.

Jos joskus Tampereelle saadaan ratikka, niin mepä osataankin kulkea sillä ihan muinamanselaisina. 

Kokemuksena 5/5, täten uskallan julistaa, että tullaan uudestaankin kurkkaamaan, miltä siellä Suomineidon alapäässä näyttää!

Ps. päivä oli hurjan iisi, kun pääsi kerta reissuun ilman karvakuonoja!