Aksaa aksaa - jaksaa jaksaa

"Heti kun osaat pyytää, saat oman agilitykoiran, just sellaisen kun haluat. Kunhan se on kääpiövillakoira ja punainen. Mieluiten jotain sukua näille nykyisille isosiukuille." lepertelen vauvalleni imetyksen lomassa. Vauva hymisee tyytyväisenä takaisin, mutta isompi Villa mulkaisee pahasti. Ei enää yhtään kakaraa tähän taloon!

Kasvatus agilityn saloihin on aloitettu nuorena. Oltuani kolme kokonaista päivää kotona synnärin jälkeen alkoi sohvan nurkka kuin itsestään potkia minua persuuksille. Neiti 6pv sanoi, että olisi valmis elämänsä ensimmäiseen seikkailuun, ja äiti huusi riemusta: onko elämää tämän talon seinien ulkopuolella!!! Vauva kaukaloon, kaukalo auton takapenkille telakkaan, tutti suuhun ja kohti oman seuran agilitykisojen katsomoa. Diplomiteekkarille retki oli mieluinen, koska kanttiini eli kahvia ja lättyjä.

Pihalla ihmiset kulkivat t-paidoissa. Viikon sisällä pesiessämme oli talvi muuttunut kesäksi. Minä kietouduin huppariin ja takkiin. Vauva hautautui liian suureen fleecehaalariin - siinä uni maistui koko seikkailun ajan. Äkkiä kotiin ennen kuin hermostuu ja uskalletaan lähteä toistekin maailmalle!